21 tapaa pilata avioliitto

Olipas soppeli yllätys sunnuntai-iltaan, 21 tapaa pilata avioliitto. Metka suomalainen komedia, jossa parisuhteita ja niiden ongelmia tuuletetaan kunnolla. Armi Toivanen on loistava irtosuhteita harrastavana avioliittotutkijana, joka uskoo, että rakastuminen johtaa aina vääjäämättä eroon. Essi Hellen on patologiaan erikoistuva lääkäri, joka tekee radioennustuksia ja käy babykinossa tyhjien vaunujen kanssa. Pamela Tola on pelottava ja loistava äärimmäisen läheisriippuvaisena aviovaimona. Nasevia vuorosanoja ja taustalla tietenkin...rakkaustarina!

Leffa on hauska, silti huumorin sävyttämänä käydään läpi parisuhteen oikeita kompastuskiviä. Kerkko Koskisen musiikki ja vanhat klassikot ryhdittävät menoa.

Suosittelen, leppoisaa settiä! 

Die Hard 4.0

Aikaa on kulunut ja John McClane on viettänyt rauhallista elämää. Nörtin noutokeikka osoittautuukin luultua hankalammaksi. Kohta John roikkuu jälleen hissikuilussa ja yrittää nuoren hakkeri Matthew Farrelin kanssa pelastaa Usa:n.

Elokuvassa terroristit pistävät tietoverkon ja sen myötä koko maan sekaisin. Terroristi myös luettelee McLanelle koko  tämän elämän, perheen, eläkekarttuman ja työhistorian verkosta. Leffan loppuvaiheessa McLanen tytär kidnapataan. Gennaro-McLane -keskustelua käydään jälleen.

Jotenkin tämä leffa on tummasävyisin DieHardeista. Terroristeilla on aseet helikoptereista hävittäjiin. Ihmisluonnosta ei varsinkaan tässä nelososassa anneta kovin auvoista kuvaa.

 Willisille DieHardit ovat olleet tuottoisia. Hän on netonnut loppupään filmeistä viisinkertaisen summan verrattuna ensimmäiseen leffaan.

Elokuva iskee ajankohtaiseen aiheeseen. Tällä hetkellä on menossa hyökkäyksiä pankkeja vastaan. Ilmeisesti lomailuun tylsiintyneiden koulupoikien juttuja. Pistää miettimään, kuinka haavoittuvainen Suomikin on, kun kaikki tieto siirretään verkkoon. Jokaisesta suomalaisesta saisi varmaan melko kattavan tietopaketin verkosta. Toivottavasti salaukset pysyvät hakkereiden edellä.

New year's eve

Tsekkailinpa uudelleen New Year's Even. Leffa on keskinkertainen, IMDb:n esittelyssä keskiarvo yli 50000 katsojan arvioista on 5,6. Itse lämpenisin vähän enemmän. 

Leffasta tulee mieleen loistava Love Actually, jossa ihmiset kohtaavat ja ohittavat toisiaan jouluna. Love actually on hauska, koskettava ja kerta toisensa jälkeen lumoava leffa. New Year's Evessä on pitkä rivi kuuluisia näyttelijöitä, mutta jotenkin kohtaukset jäävät irrallisiksi ja esimerkiksi kuoleman ja syntymän yhteyttä on alleviivattu turhaankin. Leffa ei ehkä myöskään oikein löydä tyylilajiaan. Jos leffassa yritetään koskettavasti esittää isän ja tyttären tapaaminen isän kuolinyönä, kannattaako kohtauksen pilallemenneistä otoksista laittaa loppuun pätkä? Tai nainen synnyttämässä kaksi elokuvan dvd:tä loppumusan aikana? Ehkä mun huumori ei vaan riitä. Ainekset olisi parempaan, jotenkin leffa vaan ei lähde liitoon useammallakaan katselukerralla. Elokuva tuleekin katsottua lähinnä New Yorkin uudenvuoden hulinan kuvauksen vuoksi. 

Ihan uteliaisuudesta lukaisin muutaman kritiikin. Ainakaan film-o-holicin kriitikkoon leffa ei oo juurikaan vedonnu. "New Year’s Eve on kunnianhimoton ja laskelmoidussa kaupallisuudessaan vastenmielinen elokuva, jonka ainoana tavoitteena on lypsää lipputuloja toimivaksi havaitulla kaavalla. Pahinta on, ettei kaavan toistamista ole syytä lopettaa niin kauan kuin katsojia ja juhlapäiviä riittää. Ainakin kiitospäivä, äitienpäivä ja aprillipäivä ovat vielä käyttämättä." 

Nyt leffaputkelle vähän taukoa ja huomenna Jyväskylään vastaanottamaan vuosi 2015! Tuokoon se mukanaan mm. laadukkaita leffoja! ;)

Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli

Oon jostain syystä tykästyny Die Hard -elokuviin. Tai oikeastaan kolmeen ensimmäiseen. Ensinnäkin Bruce on jotensakin katu-uskottava ja toiseksi leffojen juonet ovat tarpeeksi erilaisia verrattuna perustoimintaelokuviin.

Ekassa leffassa Jon McClane saapuu Losiin tapaamaan perhettään. Vaimon pikkujouluissa alkaakin yllättäen tapahtua isomman luokan juttuja. John ryhtyy yksinään taistelemaan 12 koulutettua rikollista vastaan ja nitistää näitä yksitellen. Aseina Johnilla on vain mielikuvistus ja halu pelastaa vaimonsa. Väkivaltaa voisi olla vähemmänkin, mutta jotenki tää menee sarjaan hyvä voittaa pahan. Elokuvan parasta antia ovat Johnin keskustelut rakennuksen ulkopuolella päivystävän konstaapelin kanssa sekä elokuvan juoni kaikkineen.

Hyvää settiä.

The Rock -paluu helvettiin

Wanhojen hyvien leffojen putki jatkuu. Nykyään on vaikea löytää leffasta mitään mielenkiintosta, ennen sen sijaan osattiin.

The Rockissa (vuodelta 1996) korkea-arvoinen kenraali (Ed Harris) ottaa panttivankeja Alcatraziin ja haluaa San Fransiscon tuhon uhalla saada oikeutta sodassa kuolleiden muistolle. Vanha vanki Mason (Sean Connery) ja kemikaaliekspertti (Nicolas Cage) joutuvat selvittämään tilannetta. Tykkään tässä leffassa erityisesti Cagen suorituksesta nörttinä, joka joutuukin tositoimiin. Myös Connery ja Harris ovat vakuuttavia. Leffa etenee vaihdikkaasti ja lopulta maailma pelastuu. Muutama loistava letkautuskin on mukaan mahdutettu. Riittävän erilainen juoni ja toteutus pitävät hereillä.

Oon ollu San Fransiscossa ja joka kerta leffan nähdessäni tulee ikävä kyseiseen cityyn. Todella kaunis kaupunki! 

Pelikaanimuistio

Onneksi huomasin aatonaatonillassa hyvän leffan. Pelikaanimuistion ilmestymisestä on aikaa jo yli parikymmentä vuotta (1993). Leffassa lakitieteen opiskelija ja toimittaja selvittelevät kahden korkeimman oikeuden tuomarin murhaa. Rooleissa ovat Denzel Washington ja Julia Roberts. Leffa etenee vaudilla ja käänteitä on ainakin riittävästi. Leffa perustuu Grishamin samannimiseen romaaniin, joka oli muistaakseni myös hyvä. Toimiva leffa, joka pistää ajattelemaan ja pidättämään hengitystä. Kesti hyvin about kolmannenkin katselukerran. 

First comes love

Kanavasurffailu eilen illalla tuotti tulosta: jämähdin kattomaan dokkaria "yksin" lapsen hankkineesta Ninasta. Dokumentti oli mun mielestä kivasti tehty. Onneksi lähipiiri suhtautu pääosin mukavasti, muutaman karseat kommentit nostivat kyllä niskavillan pystyyn. 

Dokumentti kertoo tarinan Jasperista, mutta samalla Nina käy läpi omaa suhdettaan vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Ystäväpiiriin tuki on korvaamatonta. Mielenkiintonen dokkari: tää ois hyvä keskustelunaihe kouluissa. Kestoa tosin on vajaa 2h.