Käytiin tänään moikkaamassa mun rakasta mummaa, mun elämän ykkösihmisiä. Mumman kanssa käytiin jäätelöllä rannalla ja hautausmaalla vaarin haudalla. Käyn hautausmaalla lähinnä jouluisin: mulla muistelu ja kaipaaminen ei liity hautapaikkaan.
Jotenki ajatus kauniista kesäpäivästä ja hautausmaasta ahdisti. Oli kuitenki ajatuksia herättävä visiitti. Hautausmaa itse asias rauhoitti: jokainen meistä elää täälä sen aikaa, kun päiviä annetaan. (Itse uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin taivaassa. Ajatus lohduttaa.) Jotenki vierailussa konkretisoitui se, että jokainen päivä on lahjaa ja kannattaa nauttia, nyt kun täälä palloillaan. Ja elää niin, että ittellä ja muilla ympärillä ois hyvä olla.
Jotenki ajatus kauniista kesäpäivästä ja hautausmaasta ahdisti. Oli kuitenki ajatuksia herättävä visiitti. Hautausmaa itse asias rauhoitti: jokainen meistä elää täälä sen aikaa, kun päiviä annetaan. (Itse uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin taivaassa. Ajatus lohduttaa.) Jotenki vierailussa konkretisoitui se, että jokainen päivä on lahjaa ja kannattaa nauttia, nyt kun täälä palloillaan. Ja elää niin, että ittellä ja muilla ympärillä ois hyvä olla.
