Olin tänään ihan mielenkiintoisella bloggaamista käsittelevällä luennolla. Etukäteen olin ajatellut, että saan luennolta jotain vihjeitä, joilla teen nuhruisesta blogistani sädehtivän. Luennon edetessä mua alkoi kuitenkin mietityttää se, miten täysin markkinoinnin ja vaikuttamisen maailmassa (ammatti)bloggaajat elävät. Pitää olla siellä, täällä ja tuolla somessa: mielellään tiettynä vuorokaudenaikana ja viikonpäivänä. Kuvat voi muokata siellä ja täällä jne. Tutkimuksen mukaan ainakin huippublogien sidonnaisuudet firmoihin ovat melkoiset.
Mua alkasi hengästyttää ja jotenki ahdistaa. Totesin, että mun viiden minuutin roiskaisut ja käsittelemättömät kuvat on oikein hyvä ja toimiva juttu mulle. Toivotan onnea ammattibloggaajille, kovaa hommaa työmäärällisesti ja ilmeisesti muutenkin. Mietin myös, että oman ja perheen yksityisyyden menettäminen lienee melkoinen hinta maksettavaksi.
Tämä blogi saa siis jatkua omana päiväkirja-/terapiablogina. Yllättävän helpottavaa. :) Ja hienoa, että jotkut jaksavat vääntää niitä ammattimaisia blogeja. Kukin hinkunsa mukaan.
