Joulu saapuu jokaiselle

Joulu on mun juhla. Jos miettii vuoden juhlapyhiä, niin joulu on ihan ehdoton ykkönen. Tai oikeestaan joulun odotus + aatto. Sitte alkaaki jo iskeä jouluähky. Mutta lahjojen hankkiminen ja saaminen, konsertit, myyjäiset, joulukortit, paketoiminen, joulutorit ja joululaulut, ah. Joka vuosi yhtä ihanaa. Unohtamatta glögiä, punkkua, konvehteja ja muita herkkuja.

Oon myös juhlaihminen. Koulu on siitä(kin) kiva työpaikka, että joulut ja keväät alkaa juhlilla. Vuodesta puuttuis paljo, jos koulun juhlat jäisivät väliin. (Huomista joulujuhlaa ja aasin roolia odotellessa ;)

Mulla on myös synttärit joulukuussa ja varsinki lapsena oli kiva, ku ensi sai synttärilahjat ja oli synttärit - sitte päälle vielä joulu. Kuorossa unohtumattomia oli joulukonsertit, aivan omanlaisensa, jotenki mystinen tunnelma. Joulu on valon juhla ja joulun sanoma on valon sanoma. Silti jouluun liittyy mun mielestä myös jotain tummaa ja mystistä. Jotenki mollivoittoiset joululaulut on kuitenki niitä kaikkein kauneimpia ja rakkaimpia.

Jouluun latautuu aikuisenakin isoja odotuksia. Välillä joulut on ollu ihania, välillä tavanomaisia, välillä isoja pettymyksiä. Onneks on sitte aina seuraava joulu. Tärkeintä ja oikeastaan ainut edellytys joulutunnelmalle joulunakin on rakkaimmat lähellä.

Jotenki joulu on niin iso ja tärkeä asia, että ei oikein löydy sanoja (varsinkaa tässä vaiheessa lukukautta).

Jälleen kerran H-P Björkman osuu asian ytimeen:

"Joulut, jotka seuraavat toisiaan,

elämämme, joka jatkuu läpi lumen ja jään.

Läheiset, joita kohti kurotamme,

kädet jotka hipaisevat toisiaan.

Ikiaikainen läsnäolo,

ikonin katse, vanha ja viisas,

kaiken nähnyt ihmisen mieli, 

vielä uskoo ja toivoo Rakkauteen."

Joulun odotusta vol. 1

Jaahas, joulu pääsi tänään yllättämään vähä varkain Keskisellä, jossa oli jo jouluosasto ja jouluista somistusta. Tykkään erityisesti joulun odotuksesta - ilman joulua pimeä ja kylmä aika olis melko lohduton... Taidanpa ens viikolla kysellä joululahjatoiveet ja mennä pukin asioille kauppaan niin kauan ku ei oo hirveetä ryysistä.

Tässä vähän jo joulujuttuja. (Näitä päivityksiä tulee riittämään...)

Odotusta

Pätkätyöläisen arki keväällä on yhtä odotusta. Tuleeko paikkoja auki ja jos tulee, niin missä. Sitten voi jännätä, onko paikat täytetty jo ennalta. Haastattelukutsu on jo kiva asia, kokemuksia nekin. Muutaman kerran haastattelun aikana on tullut voimakas tunne, että tää ei oo mun paikka. Niihin en sitte oo tullu valituksikaan.

Kevään epävarmuus on hyvä ja huono asia. Toisaalta stressaa ja kyllästyttää; toisaalta on uusia mahdollisuuksia ilmassa. Facessa on kiertänyt kuvio, jossa ylemmässä kuvassa on viivasuora tie, jonka kuvatekstinä on sinun suunnitelmasi. Alemmassa kuvassa lukee ihmisen vakaumuksen mukaan joko Jumalan suunnitelma tai sitten jotain tyyliin "elämä on". Kuvassa on ylä-ja alamäkeä, vesiestettä jne. Näinhän tuo on. Joskus ehkä on parempikin, että oma suunnitelma ei toteudu. Toisaalta joskus tuntuu samalta ku yhdessä dokumentissa perheenyhdistämistä odottavasta pikku tytöstä: "Pitää odottaa ja odottaa ja odottaa niin kauan, että kohta kuolee..."

Saapa nähdä, mistä sitä itsensä löytää syksyllä. Onneksi kolikolla on aina kaksi puolta: joka vaihtoehdosta voi löytää hyvää ja huonoa. Haluan uskoa siihen, että ku yks ovi sulkeutuu, toinen avautuu.