Homma hallussa

Mun yks uuden vuoden lupaus oli ruveta liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa. Nyt oon päässy normitilaan ja liikunnasta on tullu kiva rutiini. Maanantaisin käyn rpv-jumpassa (reisivatsaperse) puoli tuntia ja samaan syssyyn lady bodyssä (yläkroppa) puoli tuntia. Tykkään näistä selkeistä lihaskuntotunneista: kyykkyä ja vatsalihasrutistusta. Nuori ohjaaja, mutta tosi selkeä ja kiva. Lisäks hyvä musa! Istuin vielä puoli tuntia ip-saunassa. Hyvä setti maanantaihin!

Muut ne hiihtelee ja juoksee,  tämä tyttö tanssii. Viikonloppuna tais pasahtaa 3h putkeen. Alko kyllä jo vähän tuntua reisissä. Tai Alko vähän muualla kehossa. Hehheh.

Niin eksyin tuossa viikonlopun vaihtoehtoiseen liikuntaan. Tiistaisin siis shindoa (joskus vähän salia ennen). Loppuviikosta sali+sauna tai rvp+sauna. Taitaa mennä vähän lihaskuntopainotteiseksi, mutta hitot. Pääasia, että liha liikkuu. Ja läski. :P Ruokahalu kyllä kasvaa syödessä, että mitää laihtumista ei sitte oo päässy tapahtumaan. Olo on kuitenki huomattavasti parempi ja se on pääasia.

Ah. Ja kiitos Lady Linelle. Oikein hyvät ohjaaja ja siistit sekä esteettiset tilat. Tekee mieli reenata!

Koululiikuntatraumaatikko iloitsee

Koululiikunnassa täyskäännös – vähemmän kilpailua, enemmän ryhmähenkeä" otsikoi HS 27.9.2014. Jutun mukaan halutaan saada "koululaiset rakastumaan liikuntaan, niin että myönteinen suhtautuminen omaan kehoon ja liikkumiseen kantaisi läpi elämän". Sanoisinpa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Itse oon löytäny liikunnan ilon pakollisten liikuntatuntien ulkopuolelta, lajeista, joista koululiikunnassa ei juuri mainittukaan (tanssi, jooga, kehonhuolto, bodybalance, shindo...).

Harmittaa, että koululiikunta oli (lähes) jatkuvaa mittaamista ja kilpailuttamista. 12 vuotta samoja satasen aikoja samalla kentällä, blaah ja boring. Ihan oli tullu jo ala-asteella selväksi, että ei oo mun juttu. Lisäksi ryhmäjakoja, joissa tulin aina viimeisten joukossa valituksi. Tosin tiesin tasoni, joten en muista asiasta niin kovin harmistuneeni. Silloin kyllä harmitti, kun joku sijaisopettaja huusi pää punaisena, kun en oppinut hihalyöntiä. (Haloo, huutaminenhan tähän olikin ratkaisu.) Pallopelit on vissiin myös suosittuja. Eihän siinä mitään; oon tehny ainoan korini omaan päätyyn. Ihmettelinki, ku lähti niin helposti.

Toki liikuntatunneille liittyy myös metkoja muistoja. Kersana eksyttiin vahingossa vitosen lenkille ja luultiin, että ei koskaan löydetä kotiin. Suunnistaessa oon käyny sillosen parhaan kaverini kans ainoan kunnon riidan, joka koski sijaintia kartalla. :D Kerran on tullu hiihdettyä vaarin voitelemilla suksilla, joita ei voinu kunnolla nostaa urasta, ku lumi tarttu heti kiinni. Ja tanssitunneilla oli kiva, jos partneriksi sattu silloinen ihastus... 

Edellämainittujen kokemusten kirjosta en syytä opettajia, vaan opetussuunnitelmaa.  Hesarin mukaan "Pietilä valmistelee työryhmineen opetussuunnitelmauudistusta, joka muuttaa koululiikunnan täysveriseksi hyvinvointioppiaineeksi suomalaisissa ala- ja yläkouluissa 1. elokuuta 2016." Kuulostaapa juurikin hyvältä ratkasulta! Kilpailla voi edelleen koulun ulkopuolella, mutta olisi kyllä loistavaa, jos koulussa voitaisiin keskittyä liikunnan muihin osa-alueisiin! 

"Uusi opetussuunnitelma lähtee ajatuksesta, jonka mukaan jokainen oppilas on yksilönä tärkeä." Aikas loistavaa! (Toki myöskin arjessa isoissa opetusryhmissä haastavaa!) "Liikuntatunneilla koettu pätevyys lisää intoa liikuntaan myös vapaa-ajalla. Siksi liikuntaa ei pidä Kalajan mukaan opettaa liikunnallisesti lahjakkaimpien lasten ehdoilla – eikä urheilulajienkaan ehdoilla." Tässä varmaan vielä tekemistä ainakin omien (toki jo vanhojen) koulumuistojen kohdalla. 

Kaikkineen, koululiikunta on pakottanu epämukavuusalueille ja opettanu sitkeyttä - hyvä niin. Kuitenkin tulevaisuudessa kuulostaa paremmalta se, että liikuttaisiin (sananmukaisesti) enemmän mukavuusalueella. 

Hyvinvointia

Tulin just kampaajalta ja ah, miten rentoutunu fiilis. Melkein nukahdin värienpesualtaalle tuoliin. Veikkaanpa, että jos jokainen (ainaki nainen) sais kerran viikos ilmasen kampaajakäynnin, elämä ois kaikilla helpompaa (erityisesti miehillä ;) 

Tähän naisen elämän "pyhään kolminaisuuteen" liitän vielä gynekologin ja hierojan. Mulla on tällä hetkellä tosi hyvä trio kasassa: niiden oikeiden löytymiseen on menny aikaa ja vaivaa ja pettymyksiä. Käyn naisgynekologilla. Joka kerta visiitin jälkeen oon kiitollinen, että asun maassa, jossa ylipäänsä on naisille moisia palveluita tarjolla ja että vielä voi halutessaan valita naislääkärin. (Toki en osaa mieslääkäreiden työstä kommentoida, ku oon ennakkoluulosesti pysytelly naisten käsissä.)

Kaikkineen näin keväällä kaiken ressin ja kiireen keskellä on nautittavaa käydä välillä kampaajalla tai hierojalla. Kosmetologillakin pitäisi kuulemma käydä joka vuodenaikana, mutta jotenki aina meinaa tipahtaa mun listalta. Ehkä pitäis laajentaa hyvinvointineliöön. Anyway, hyvä ja rentoutunu mieli tähän maanantaihin.

Intouduinpa taas töissä väkertämään opiskelijoiden kanssa aarrekartan. Jotenki tietyllä tasolla uskon tähän: unelmia tietoiselle tasolle.