Kypsä töihin

Joululoma on tänäkin vuonna kiitettävän pitkä. Työt on unohtunu kokonaisvaltaisesti. Eilen havahduin siihen, että voisin käydä kurkkaamassa työsähköpostia: en meinannu muistaa salasanaa. Yleensä joulu- ja kesälomalla tulee aina sellanen päivä, että ajatus työmaasta alkaa houkuttaa. Mulle se päivä tuli tänään. Oon nukkunu ja syöny yltäkylläisesti, nähny läheisiä ajan kanssa, kattonu elokuvia, (jopa) siivonnu kotia, kiertäny sopivasti (eli vähä) alennusmyyntejä ja yleisesti vaan ollu aikatauluttomasti.

Oon tyytyväinen siitä, että pidemmillä lomilla alkaa aina tulla jonkinasteinen hinku töihin, ehkä ihan terve merkki. Vaikka tiedän, että kyllä sitä seuraavaa lomaaki sitte taas jo odotan. Joku vuosi olisi ihana pakata kamat ja poistua välipäiviksi ja uudeksivuodeksi jonnekin lämpimään!!

Lumi melkein katos eilen, mutta tänään on onneksi pyrytttäny kunnolla. Talvi ohittuu paljo näpsäkämmin, kun on hanget korkeat nietokset ja lumen tuomaa valoa. Ihanaa, että mennään askel askeleelta kohti kevättä ja kesää. Suunta on oikea!

Lumen taju

... on muistaakseni jonkun kirjan nimi. Tänä talvena oon törmänny outoon asiaan: mun on ollu ikävä lunta!! Kevät ja kesä on siis ehdottomasti parasta, mitä tiedän ja oon siitä aika lailla varmaan jo blogissakin jankuttanu. :D

Eniten kammoan syksyä: pimeää ja nollakelejä. Tänä talvena tuota pimeää ja nollakelejä onki sitte piisannu yli neljän kuukauden verran, yöks. Oonki huomannu, että talven pimeys on huomattavasti helpompi kestää, jos on lunta valaisemassa maisemaa. Toivon siis ensi talvelle kunnon kinoksia (kuva viime vuodelta abt näiltä päivämääriltä)... Onneks nyt kuitenki näyttää jo keväältä. =)

Toki ihan näin paljo taas ei tarttis tulla, ku pari vuotta sitten (ainakaa kerralla katolta):