Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voi pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.
Kahil Gibran
Eräässä blogissa osui eilen silmiini tämä runo. Mulla ei omia lapsia ole, mutta musta tässä on tosi hienosti mietitty kasvatusta ja elämää noin ylipäänsä. Kunpa lapset ja nuoret saisivat kotoa ja läheisiltään siivet ja juuret. Ja vapauden olla omia, aitoja itsejään. Toivoisin, että nuoret saisivat tehdä omia valintoja ja elää omannäköistä elämää. On surullista, jos elämä menee muiden miellyttämiseen ja muiden toiveiden toteuttamiseen. Taivu riemulla, aikuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti