Hyvä joulumieli

Viime aikoina karseita uutisia nonstoppina, jos uskaltaa avata tv:n tai selata lehtiä... Vastapainona oon hääräilly työpaikan hyvän mielen proggiksen kans: joululahjoja vähäosaisille Unkarin romanilapsille. Eka paketti valmis ja hyvä mieli. Jotain positiivista pystyy tekemään ja asioihin pystyy vaikuttamaan. Pienistä puroista kasvaa iso virta!

Teehetki

Viikonloppuna käväisimme Tallipihalla. Pitkästä aikaa oli hiljaista ja olimme Suklaapuodin ainoat asiakkaat. Löysin myynnistä kahvilan omaa, ihanaa teetä. Teemäärä pussukassa on aika pieni, joten nimesimme löydön sunnuntaiteeksi. Arkin meneekin sitte Liptonia ryystäessä.

Lillan. Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä

Oon jo keväällä varannu Elisabethin Rehnin elämäkerran ja odotin kirjaa mielenkiinnolla. En oikein tiedä, miksi. En odottanu turhaan: kirja on tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Kirjan kirjoittaja on nähnyt ison vaivan kootessaan eri lähteistä hankitut tiedot kokonaisuudeksi, joka on suht ehyt ja etenee sopivaa vauhtia.Kirja on elämänkaarikuvaus yhden naisen elämästä. Samalla käydään läpi Suomen politiikkaa ja maailman tilannetta. Elisabeth itse oli halunnut, että kirjassa hänestä ei muodostu pyhimystä. Välillä lasten kritiikki tuntuu aika voimakkaaltakin.

Kiinnostavimpana pidän ehkä lapsuuden ja toisaalta humanitäärisen uran kuvausta. Politiikkaosuudessakin tulee ilmi mielenkiintoisia taustakuvioita.

Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista ja nostan hattua Elisabethille. Valtava määrä vaikuttamista! 

Aurajuustokanavuoka

Kanafileesuikaleita

Perunaa

Paprikaa

Tomaattia

Aurajuustoa

Sipulia

Valkosipulia

Pari pikkulusikallista tomaattipyrettä laimennettuna veteen

Sinappia

Ketsuppia

Kermaa

Öljyä

Mausteita esim. basilika, curry, paprikajauhe, aromisuola, pippurisekoitus

...ja uuniin!

Myötätunto ja anteeksiantaminen

Oon yrittäny pitää blogin ja työn erillään. Tänään olin kuitenki saarnavuorossa (aamunavaus) ja jotenki tää asia on mietityttäny työn ulkopuolellakin.

Osoitteesta Vahvistamo.fi löytyy seuraava teksti:

Myötätunto ja anteeksiantaminen 

"Kaikkien elämässä on joskus vaikeita aikoja ja haasteita. Vaikeuksien kohdatessa myös itsekritiikki lisääntyy. Mietimme mitä teimme väärin, mikä olisi voinut mennä paremmin, miksi juuri meille kävi näin. Joskus syytämme itseämme, joskus toisia, mutta harvemmin osaamme antaa itsellemme sen mitä tarvitsemme: ymmärrystä, lohdutusta ja luvan olla sellaisia kuin olemme. Myötätunto itseä kohtaan on kuin pitäisimme huolta itsestämme niin kuin kenestä tahansa läheisestä ja rakkaasta ihmisestä. Myötätunto rakentaa myös itsetuntoa sisältäpäin ja vapauttaa kielteisten ajatusten ja kierteestä.  Täydellisyyteen pyrkiminen on oma vankilansa, ja mahdoton tehtävä jokaiselle ihmiselle. Jos arvostamme ja kunnioitamme itseämme koska yritämme parhaamme, tässä ja nyt, näillä tiedoilla ja taidoilla, voimme antaa itsellemme luvan toimia luovasti, korjata virheitä ja tuoda iloa elämään.

Myötätunto itseä kohtaan on pohja myös myötätunnolle toisia kohtaan. On vaikea ymmärtää toisen pelkoa, epäonnistumista, häpeää ja syyllisyyttä jos emme hyväksy näitä tunteita itsessämme. Näiden tunteiden kohtaaminen ja niiden väliaikaisuuden havaitseminen on yksi tärkeimpiä hyvinvoinnin taitoja.

Ystävällinen kannattaa olla päivittäin paitsi muita, myös itseä kohtaan.  Myötätuntoa ja ystävällisyyttä voi lisätä elämässä kun pysähtyy kuuntelemaan itseään, ja antaa kaikille tunteille ja tuntemuksille luvan tulla, hyväksyvällä ja lempeällä asenteella. 

Anteeksiantaminen helpottaa oloa

Vääryyden tai loukkaamisen kohteeksi joutuminen tai vaikeiden elämäntapahtumien kohtaaminen on tuskallista. Luonnollinen reaktio voi olla vihan tunne tai kostonhalu jotakin toista, tai jopa elämää kohtaan.

Anteeksianto helpottaa oloa, vapauttaa kehon jännityksiä ja voimavaroja. Tunteiden tasolla se tarkoittaa armollisuutta ja elämän hyväksymistä kielteisistä tunteista huolimatta. Toiminnassa se tarkoittaa sovittelevaa asennetta ja hyväntahtoisuutta, tai niiden asioiden hyväksymistä ja sikseen jättämistä, joille ei voi mitään.

Anteeksiantoa tarvitaan yhtä lailla itseä kuin toisia kohtaan. Jos ei osaa antaa anteeksi itselleen, ei ole helppoa antaa anteeksi toisillekaan. Kyky antaa anteeksi lisää myös taitoa pyytää anteeksi, jos on loukannut tai satuttanut toista.

Anteeksianto auttaa huomaamaan paremmin nykyisyyden ja suuntaamaan ajatukset ja voimavarat kohti tulevaisuutta. Aito ja todellinen anteeksianto tekee tilaa myönteisille tunteille. Sen tunnistaakin nimenomaan siitä, että katkeruus ja kauna vähenee ja myönteiset tunteet lisääntyvät. Myötätuntoa ja anteeksiantoa harjoitelleet kärsivät tutkimusten mukaan vähemmästä stressistä, masennuksesta ja ahdistuksesta."

Lopuksi pistin soimaan uutta Haloo Helsinkiä! samasta teemasta. Tässä meille jokaiselle opettelemista... 

Vihaan kyllästynyt

Pelkään ettäihmiset on laitettu liikkumaan,
Kiirehdi kiirehdiettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan
Pelkään että kaikki tähtääsokeesti vaan tulevaan,
Mun nuolet ei lennä sinne asti
Mä heitän leivän kerrallaan
Mitä elämä tuo,se tulkoon minun luo,
Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo
Me ollaan samaa tuhkaa,samaa kevyttä ilmaa,
Joten rauha nyt,tää maailma on vihaan kyllästynyt
Uskot kohtaloon tai et,se on ihan sama kunhan ajattelet,
Tää sekunti itsensä kantakoon,se on kaiken aa ja oo
Mut jos tuijotat vaan yhtä puutakoko metsä voi kadota,
Mut jos sä näet vaan metsänet ehkä huomaa puuta hienointa(3x)
Mitä elämä tuo,se tulkoon minun luo,
Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo
Me ollaan samaa tuhkaa,samaa kevyttä ilmaa,
Joten rauha nyt,tää maailma on vihaan kyllästynyt

Armon aika

Odottelin suhteellisen innolla Tuija Lehtisen uutuusromskua. Oon lukenu melkein kaikki Lehtisen aikuisille tehdyt kirjat (+Mirkka-sarjan). Oon yleensä tykänny kirjoista: huumoria ja kepeyttä. Ekat, esim. Rosan talo, Kulkurilinnut, Taimitarhan lapset etc on tosi hyviä. Viime aikoina oon kuitenki välillä ollu aika pettyny ja joku kirja jäi tässä keskenkin. Tuntuu, että tarina on aina lähes sama. 

Armon ajassa sivuja on yli 300, mutta juonen voisi tiivistää 30 sivuun. Lehtisen kerronta on edelleen sujuvaa, mutta jotenkin sinkkunaisen seikkailut ja kummalliset sukulaiset on jo sangen tuttu juonikuvio. Ehkä pitää palata Lehtisen vanhoihin hittikirjoihin.

Joulun odotusta vol. 2

Vielä ei oikein joululta tunnu, mutta lahjojen ostaminen on aina yhtä kivaa :) Tässä osa tän päivän saaliista: osa mulle ja osa muille!

Joulun odotusta vol. 1

Jaahas, joulu pääsi tänään yllättämään vähä varkain Keskisellä, jossa oli jo jouluosasto ja jouluista somistusta. Tykkään erityisesti joulun odotuksesta - ilman joulua pimeä ja kylmä aika olis melko lohduton... Taidanpa ens viikolla kysellä joululahjatoiveet ja mennä pukin asioille kauppaan niin kauan ku ei oo hirveetä ryysistä.

Tässä vähän jo joulujuttuja. (Näitä päivityksiä tulee riittämään...)

Syyslomalla

Aloittelin loman 5 päivän reissulla. Päiviin mahtui 4 tunnin tanssimaraton laivalla työkaverien kanssa, heppailua, ystävien seuraa ja juttujen päivitystä, yökyläilyä, leikkiä, shoppailua, hyvää ruokaa ja juomaa, kauniita maisemia, Peukulaa ja kilometrejä. Ystävän lapsi kysy yhtäkkiä kesken kaiken, mikä elämässä on tärkeintä. Oli helppo vastata, että läheiset ihmiset ympärillä. Lomalla onneks pystyy käyttää aikaa läheisten kanssa. Voimauttavaa ja ihania muistoja! Onneks lomaa ja laatuaikaa läheisten kans on vielä jäljellä!

Peukkula

Jyväskylässä Viherlandian vieressä sijaitsee Peukkula. Käytiin syyslomalla ystävän perheen kanssa peukkuloimassa. Peukkulassa oli normipäivä ja viihdyttiin sisätiloissa, joten en osaa muusta (teemapäivät, pihajutut) kommentoida. Tykkäsin paikasta: oli sopivasti erilaista tekemistä: pomppuhommia, kauppaa, merirosvojuttuja ja sirkusta. Oli kiva parituntinen lasten touhuja katsellessa (ja itse leikkiessä) ;)

Mukavuusalueella

Oijoi, pääsin kahden viikon tauon jälkeen shindoon. Oli kyllä just niin ihanaa ku muistinki! Päätin jättää lämmön mittaamatta, että voin lähteä. Liikkeitä tehdessä kyllä huomasin, että kroppa ei oo vielä kunnossa -sydän jyskytteli aika voimakkaasti. (Hyvä toki, että lyö :)

Yhdessä venytyksessä otetaan pari läheltä. Toinen on venytyksessä ja toinen rapsuttelee ja hieroo. Muutaman minuutin päästä vaihdetaan vuoroja. En lähtökohtasesti tykkää kosketella vieraita ihmisiä, mutta tässä käytetään huivia apuna ja musta se on tuntunu tosi mukavalta. Yleensä parit kiittävät kauniisti toisiaan ja tekevät hieronnan keskittyen. 

Tänään huomio kiinnitty tyyppiin, joka ei kattellu hierottavaansa ja lähti veteleen kesken kaiken omalle paikalleen puhumatta mitään. Jotenki oma opettajatausta näkyy siinä, että vaistomaisesti aina seuraan koko ryhmän toimintaa (ja sijoitun aina niin, että näen koko ryhmän...vähä sairasta, tiedän...) Jotenki käytös oli niin poikkeavaa, että jäin miettimään syytä: oliko tyyppi jotenki estyny ja vieraan koskettaminen oli liian hankalaa vai ajatteliko hän, että on maksanu vaan jumppatunnista ja siihen ei liity kenenkään palvelemista. Juu, ei oo ehkä suomalaisinta kulttuuria tuo parijuttu, mutta musta just sen takia tosi hieno. Kosketelkaa toisianne, tuumaan!

Nojaa, ehkä tyyppi vaan oli epämukavuusalueellaan. Tuntuu vaan surulliselta, jos ei pysty olla kosketuksessa tai jakaa kosketusta, kuitenki elintärkeä asia ihmisen elämässä, kehdosta hautaan. Jaa-a, menipä syvälliseksi. Ehkä paree lopettaa tältä erää tähän ja mennä proosallisesti syömään (paitsi että huomaankin tässä kirjoittaessani unohtaneeni käydä ruokakaupas...jee.)

Siili-ressukka oli tänään epämukavuusalueellaan? Yritti kouluun :D

Sisäpiirissä

Flunssa pakotti mut omaan seuraani. Ensin ärsytti vetämätön olo ja se, että en päässy salille enkä ihmisten ilmoille. Sitte tajusin, että on oiva päivä koomata, notkua puhelimessa ja WhatsAppissa sekä lukea. Cittarista sattu käsiin muutamalla eurolla Viveca Stenin Sisäpiirissä -pokkari. Kirja on juuri sitä, mitä toivoinki: sujuvasti kulkeva juoni ja kiinnostavat henkilöhahmot. Murhilla ei mässäillä, vaan keskitytään saamaan roistot telkien taakse. Tykkään suht neutraalista kirjoitustavasta. Välillä tekstissä on muutamia hieman kökköjä lauseita - suomennosko aihettajana? Netin tietojen mukaan Steniltä on suomennettu kaksi muutakin dekkaria ja ruotsiksi löytyy useampikin kirja. Hyvä näin, uus soppeli dekkaristi löydetty. 

Kaikki laivaan!

Oon täälä edelleen flunssan kourissa. Antilooppikuuri toimii tuskallisen hitaasti. Ärsyttävä nuha ja henki ei kulje. Edes sessio sarvikuonokannun kans ei sanottavasti helpottanu. Oonki jo siirtäny ajatuksia tuleviin viikonloppuihin. Inhoan syksyn pimeitä ja tänä vuonna kalenteri näyttää onneksi siltä, että on luvassa piristäviä viikonloppuja. 

Ens viikonloppuna lähdetään tyttöporukalla risteilemään. Aluksena M/S Viking Grace, johon oon tykästyny. Laiva on tyylikäs, vaikka matkustais vaan perushytissä. Musiikista vastaa Sami Pitkämö, jes! 

Syksyn piristystä vol.1 odotellessa!

                                                  Näkymiä Gracelta:

Kiiltokuvia

En oo pitkään aikaan seurannu tv:stä suomalaista draamaa. Katja Kallion käsikirjoittaman Kiiltokuvia-sarjan mainos ja näyttelijät kuitenkin herättivät mielenkiinnon. Eka jakso tuntu hämmentävältä, toisen jakson aikana pääsin mukaan ja ny kolmannen jakson aikana oon jo täysin koukussa. Jaksopaljastuksena sen verran, että repesin täysin jakson kuoleman kuvauksessa... kaunista ja niin surullista. Toivottavasti Kiiltokuvia ilmestyy myös kirjana!

Näyttelijäkaarti on nimekäs: K-P Toivanen, Anneli Sauli, Jonna Järnefelt, Anna-Leena Härkönen, Anja Pohjola, Heikki Nousiainen ja Sinikka Sokka, vain muutamia mainitakseni. Taitavaa työskentelyä. Herkullisin hahmo on ehkä Sinikka Sokan esittämä Soile.

Kaivattua laatudraamaa.