Oijoi, pääsin kahden viikon tauon jälkeen shindoon. Oli kyllä just niin ihanaa ku muistinki! Päätin jättää lämmön mittaamatta, että voin lähteä. Liikkeitä tehdessä kyllä huomasin, että kroppa ei oo vielä kunnossa -sydän jyskytteli aika voimakkaasti. (Hyvä toki, että lyö :)
Yhdessä venytyksessä otetaan pari läheltä. Toinen on venytyksessä ja toinen rapsuttelee ja hieroo. Muutaman minuutin päästä vaihdetaan vuoroja. En lähtökohtasesti tykkää kosketella vieraita ihmisiä, mutta tässä käytetään huivia apuna ja musta se on tuntunu tosi mukavalta. Yleensä parit kiittävät kauniisti toisiaan ja tekevät hieronnan keskittyen.
Tänään huomio kiinnitty tyyppiin, joka ei kattellu hierottavaansa ja lähti veteleen kesken kaiken omalle paikalleen puhumatta mitään. Jotenki oma opettajatausta näkyy siinä, että vaistomaisesti aina seuraan koko ryhmän toimintaa (ja sijoitun aina niin, että näen koko ryhmän...vähä sairasta, tiedän...) Jotenki käytös oli niin poikkeavaa, että jäin miettimään syytä: oliko tyyppi jotenki estyny ja vieraan koskettaminen oli liian hankalaa vai ajatteliko hän, että on maksanu vaan jumppatunnista ja siihen ei liity kenenkään palvelemista. Juu, ei oo ehkä suomalaisinta kulttuuria tuo parijuttu, mutta musta just sen takia tosi hieno. Kosketelkaa toisianne, tuumaan!
Nojaa, ehkä tyyppi vaan oli epämukavuusalueellaan. Tuntuu vaan surulliselta, jos ei pysty olla kosketuksessa tai jakaa kosketusta, kuitenki elintärkeä asia ihmisen elämässä, kehdosta hautaan. Jaa-a, menipä syvälliseksi. Ehkä paree lopettaa tältä erää tähän ja mennä proosallisesti syömään (paitsi että huomaankin tässä kirjoittaessani unohtaneeni käydä ruokakaupas...jee.)
Siili-ressukka oli tänään epämukavuusalueellaan? Yritti kouluun :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti