New year's eve

Tsekkailinpa uudelleen New Year's Even. Leffa on keskinkertainen, IMDb:n esittelyssä keskiarvo yli 50000 katsojan arvioista on 5,6. Itse lämpenisin vähän enemmän. 

Leffasta tulee mieleen loistava Love Actually, jossa ihmiset kohtaavat ja ohittavat toisiaan jouluna. Love actually on hauska, koskettava ja kerta toisensa jälkeen lumoava leffa. New Year's Evessä on pitkä rivi kuuluisia näyttelijöitä, mutta jotenkin kohtaukset jäävät irrallisiksi ja esimerkiksi kuoleman ja syntymän yhteyttä on alleviivattu turhaankin. Leffa ei ehkä myöskään oikein löydä tyylilajiaan. Jos leffassa yritetään koskettavasti esittää isän ja tyttären tapaaminen isän kuolinyönä, kannattaako kohtauksen pilallemenneistä otoksista laittaa loppuun pätkä? Tai nainen synnyttämässä kaksi elokuvan dvd:tä loppumusan aikana? Ehkä mun huumori ei vaan riitä. Ainekset olisi parempaan, jotenkin leffa vaan ei lähde liitoon useammallakaan katselukerralla. Elokuva tuleekin katsottua lähinnä New Yorkin uudenvuoden hulinan kuvauksen vuoksi. 

Ihan uteliaisuudesta lukaisin muutaman kritiikin. Ainakaan film-o-holicin kriitikkoon leffa ei oo juurikaan vedonnu. "New Year’s Eve on kunnianhimoton ja laskelmoidussa kaupallisuudessaan vastenmielinen elokuva, jonka ainoana tavoitteena on lypsää lipputuloja toimivaksi havaitulla kaavalla. Pahinta on, ettei kaavan toistamista ole syytä lopettaa niin kauan kuin katsojia ja juhlapäiviä riittää. Ainakin kiitospäivä, äitienpäivä ja aprillipäivä ovat vielä käyttämättä." 

Nyt leffaputkelle vähän taukoa ja huomenna Jyväskylään vastaanottamaan vuosi 2015! Tuokoon se mukanaan mm. laadukkaita leffoja! ;)

Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli

Oon jostain syystä tykästyny Die Hard -elokuviin. Tai oikeastaan kolmeen ensimmäiseen. Ensinnäkin Bruce on jotensakin katu-uskottava ja toiseksi leffojen juonet ovat tarpeeksi erilaisia verrattuna perustoimintaelokuviin.

Ekassa leffassa Jon McClane saapuu Losiin tapaamaan perhettään. Vaimon pikkujouluissa alkaakin yllättäen tapahtua isomman luokan juttuja. John ryhtyy yksinään taistelemaan 12 koulutettua rikollista vastaan ja nitistää näitä yksitellen. Aseina Johnilla on vain mielikuvistus ja halu pelastaa vaimonsa. Väkivaltaa voisi olla vähemmänkin, mutta jotenki tää menee sarjaan hyvä voittaa pahan. Elokuvan parasta antia ovat Johnin keskustelut rakennuksen ulkopuolella päivystävän konstaapelin kanssa sekä elokuvan juoni kaikkineen.

Hyvää settiä.

Oppinut neiti

Halusin jouluksi jotain kevyttä ja arjesta irrottavaa. Kirjastosta löytyi Kaari Utrion Oppinut Neiti. Oon lukenut jonkin verran historiallisia romaaneja, mutta jostain syystä Kaari Utrion kirjat ovat jääneet väliin.

Oppinut neiti on suomalainen Ylpeys ja ennakkoluulo. Yli 400 sivun edestä saa tapahtua ennen kuin pari saa toisensa. Kirjassa tuli mielenkiintoisesti esiin hierarkkinen luokkayhteiskunta. Aluksi henkilöiden määrä tuntui hieman sekavalta, mutta kirjan lopussa Utrio yhdisteli hykerryttävästi henkilöiden kohtalot. Tykkäsin siitä, että päähenkilö Sofia oli kuvattu järkeväksi ja itselliseksi, vaikka olikin palvelusväkeä.

Hyvän mielen kirja, taidanpa huomenna hakea uuden Utrion! 

The Rock -paluu helvettiin

Wanhojen hyvien leffojen putki jatkuu. Nykyään on vaikea löytää leffasta mitään mielenkiintosta, ennen sen sijaan osattiin.

The Rockissa (vuodelta 1996) korkea-arvoinen kenraali (Ed Harris) ottaa panttivankeja Alcatraziin ja haluaa San Fransiscon tuhon uhalla saada oikeutta sodassa kuolleiden muistolle. Vanha vanki Mason (Sean Connery) ja kemikaaliekspertti (Nicolas Cage) joutuvat selvittämään tilannetta. Tykkään tässä leffassa erityisesti Cagen suorituksesta nörttinä, joka joutuukin tositoimiin. Myös Connery ja Harris ovat vakuuttavia. Leffa etenee vaihdikkaasti ja lopulta maailma pelastuu. Muutama loistava letkautuskin on mukaan mahdutettu. Riittävän erilainen juoni ja toteutus pitävät hereillä.

Oon ollu San Fransiscossa ja joka kerta leffan nähdessäni tulee ikävä kyseiseen cityyn. Todella kaunis kaupunki! 

Pelikaanimuistio

Onneksi huomasin aatonaatonillassa hyvän leffan. Pelikaanimuistion ilmestymisestä on aikaa jo yli parikymmentä vuotta (1993). Leffassa lakitieteen opiskelija ja toimittaja selvittelevät kahden korkeimman oikeuden tuomarin murhaa. Rooleissa ovat Denzel Washington ja Julia Roberts. Leffa etenee vaudilla ja käänteitä on ainakin riittävästi. Leffa perustuu Grishamin samannimiseen romaaniin, joka oli muistaakseni myös hyvä. Toimiva leffa, joka pistää ajattelemaan ja pidättämään hengitystä. Kesti hyvin about kolmannenkin katselukerran. 

Some-syyllisyys

 On tullu nöräiltyä tässä lomapäivinä aika paljon. Oon lueskellu lehtiä ajan kanssa aamuisin, whatsappaillu, facettanu ja blogannu. Lisäks suunnittelen tiliä Instagramiin, jahka mulla on sellainen älyllinen puhelin, jossa on kunnon kamera.

Huomaan syyllistyväni netissä viettämästäni ajasta. Pitäisi tavata kasvotusten ja blaablaa. Mielestäni kuitenki nään ihmisiä kasvotusten aiva niinku ennenki, netti ei oo vieny siltä aikaa. Toisaalta netti myös mahdollistaa vuorovaikutuksen niiden kamujen kanssa, joita ei pysty livenä näkemään. Netissä (face) on myös ammatin kannalta kaks tärkeetä ryhmää, joista info löytyy parhaiten. 

Mulla ei oo lapsia, joten iltasin on aikaa. Okei, sen myönnän, että kännykkää vois käyttää vähemmän, kun oon live-seuras. (Eilen kirkossa nauratti, ku joku 50-vee setä tsekkaili kännyään 10 minuutin välein. Jopa mä jäin kakkoseksi.)

Lisäks nää some-jutut on nykypäivää. Pysynpä ees jossain määrin opiskelikoiden kyydissä, ku osallistun joihinki nettisovelluksiin. Tosin nuorilla on omat juttunsa, joista en oo perillä. Ja saa ollakin. Mutta anyway on hyvä suunnilleen tietää, mitä milläki sovelluksella tehdään.

Kaikkineen, taidan lopettaa (turhan?) syyllistymisen ja nöräillä silloin, ku siltä tuntuu. :P Mun uudenvuoden lupauksiin ei siis kuulu nettiajan vähentäminen. Toki aina vois miettiä nettiajan järkevöittämistä. Millä sivuilla/sovelluksis kannattais pyöriä. Nähtäväksi jää, mitkä systeemit on in vuoden päästä. Tai viiden!

Joulun nöräyseväät: glögi ja konvehdit...

Koristella vaiko eikö...

Kuten on varmaan jo tullu ilmi, tykkään tosi paljon joulutoreista. Harvoin ostelen mitään, mutta tykkään kattella ja kuvata erilaisia tuotteita. 

Facebookissa oon ihaillu erilaisia tuttujen joulukoristeita. Itte oon viime aikoina laittanu tosi vähän koristeita. Mun yksinkertanen ja suoraviivanen luonne ei oikein siedä ylimääräistä tilpehööriä. Tosin oon pikku hiljaa vuosien saatossa keräilly erilaisia joulukuusen koristeita ja ens vuonna uudessa kodissa voisin täräyttää jopa aidon kuusen "tuvan" nurkkaan.

Tänä jouluna oon heränny ystävän lähettämän ihanan kuvaviestin myötä joulukukkien ihmeelliseen maailmaan. 

Ostin tummanpunaisia ruusuja ja amarylliksen. Ehkä huomenna jatkan kukka-retkeilyä vielä jossain kukkakaupassa.

Laitoin tämä vuoden joulukortit kollaasiksi seinille ja lisäksi duunailin tällaisen joulumaan. Eteisen lipaston päälle haluan myös jotain pientä koristejuttua. Lopputulema: kaksiossa on kuitenki ainaki riittävästi koristelua. :D

Ostin tavoistani poiketen sisutuslehden ja kuolasin mm. seuraavia koristeita ja leipomuksia:

Ohjeita lukiessa jo toisella rivillä heitti mulle hepreaksi. Mun askartelutaidot on ihan olemattomat... No, onneksi myyjäisistä ja muualta voi ostaa kivoja käsintehtyjä koristeita. Leipominen ehkä onnistuisi, jos vaan rohkeasti yrittäisi. Usein homma stoppaa raaka-ainesiin, joista kolmasosa on mulle tuntemattomia käsitteitä.

Näillä mennään. Onneksi voi nauttia kuvista ja katselusta, kaikkea ei tarvitse esineellistää itselle. 

Tuomas-messu joululauluilla

Wikipedian mukaan "Tuomas-messu on ev.lut. seurakunnan vaihtoehtoinen messu. Messun nimi viittaa "epäilijänä" tunnettuun Tuomakseen ja pyrkii viestittämään helppoa lähestyttävyyttä. Maailman ensimmäistä Tuomasmessua vietettiin 10. huhtikuuta 1988 Agricolan kirkossa Helsingissä. Samassa kirkossa messua vietetään edelleen joka sunnuntai-ilta. Messu on levinnyt myös moniin muihin suomalaisiin kaupunkeihin sekä ulkomaille. Eri paikkakunnilla Tuomasmessutoiminta on organisoitunut eri tavoin."

Tykkään Tuomas-messun rauhallisuudesta, esim. pitkästä rukous-osuudesta ja mahdollisuudesta hiljentyä itsekseen. Musiikkia on paljon. Laulut eivät ole pelkästään virsiä, vaan myös muita hengellisiä lauluja. Tänään kaikki seurakunnan laulamat laulut olivat Kauneimmat joululaulut -vihkosesta. Kaunis tilaisuus hiljentymistä varten. Liturgiset osuudet ovat minimissä ja saarnakin on yleensä lyhyehkö. Tänään pappi tuumasi, että jo ensimmäisenä jouluna on ollu kysymyksiä ilmassa. Meilläkin saa olla kysymyksiä ja jouluna ei tarvitse olla valmis. Komppaan. Messun lopuksi on ehtoollinen. 

Tämän joulun helmi: 

After all, tomorrow is another day

Näin vuoden loppupuolella tulee aina summailleeksi mennyttä vuotta. Vuosi ei oo ollu mitenkää helpoimmasta päästä, mutta silti fiilis tällä hetkellä on perusok ja plussan puolella. Jotenki sitä on oppinu, että vaikeuksien ja epävarmuuden keskelläkin pystyy elämään. Tärkeätä on arjen toimivuus ja breikit arjesta. Musta ihan ehdoton on Tuulen viemästä, kaiken menetyksen jälkeen Scarlettin toteamus: "After all, tomorrow is another day." Joka aamu on armo uus ja mahdollisuus alottaa alusta. Samalla oon tänä vuonna jälleen todennu läheisimpien merkityksen ja tärkeyden. <3 Kaipa se klassisesti on usko, toivo, rakkaus, millä täällä mennään. 

Oon pistäny vuoden valokuvia Ifolorille. Jostain syystä saan vuoden päässäni järjestykseen valokuvien avulla. Muutenki valokuvat ja valokuvaus on todella tärkeetä! 

Jos mietin tätä vuotta, niin negatiivisia asioita on ollu raskaat pettymykset joihinki ihmisiin tai oikeestaan ihmisten toimintaan. Välillä on ärsyttäny oma saamattomuus liikunnan saralla. Säästäväisempiki ois voinu olla... Ja välillä ois voinu kiukutella ja raivota vähemmän... :O

Pluspuolelta löytyyki sitte onneksi paljo: rakkaimmat ja heidän tukensa, uudet kivat tyypit, shindo, mukavat pienet tai vähän isommat reissut, uuden kodin hankinta (joka tosin realisoituu vasta ensi vuonna), hyvät konsertit ja biletykset (pitkästä aikaa), vakkarityö (yllättävän rauhoittava juttu), oikea lääke poskiontelotulehduksiin eli terveempi syksy!!, onnistumiset töissä,  joulupakettikeräys ja joukukuvaelma. Joululoman "ohjelmaki" tuntuu mukavalta. Uus vuosi vaihtuu pitkästä aikaa Jyväskylässä,jes! Kaikkea en tähän muista laittaa, mutta tässä päällimmäisenä mieleen tulevat.

Kun nyt kerran blogissa ollaan, niin tää blogi ja kirjoittaminen on ollu myös myönteinen juttu. Mulla on tietyt blogit, joita seuraan. On ollu kiva seurata jo lähes vuoden verran ihmisten elämää erityisesti ulkomailla, mutta myös Suomessa erilaissa elämäntilanteissa. 

Blogin kirjottaminen on ollu terapeuttista. On tullu tallennettua vuotta kuvien ja tekstien muodossa! Blogi myös aktivoi ja irrottaa työstä niinku toivoinki: tulee havainnoitua tarkotuksella asioita, joista vois kirjotella/valokuvata.

Ihan metkaa on myös seurata, mitä kirjoituksia luetaan ja missä päin maailmaa. Helmikuun lopusta tähän päivään klikkauksia on noin 13000. Tuntuu yllättävän isolta määrältä. Toki varmaan itte oon klikkaillu vähintääm kolmasosan. :D Lukijamäärä ei oo se juttu, mutta kiva todeta, että en aiva tuuleen huutele.

Ens vuodelta toivon oman mielen balanssia (siitä kai se hyvinvointi tulee tilanteessa ku tilanteessa), ehkä uutta harrastusta/opiskelua, mukavia reissuja, aikaa rakkaitten ja ystävien kans, itsekuria :P ja jotain pieniä, kivoja yllätyksiä. 

Tässä vuoden kuva :) 

Joulu saapuu jokaiselle

Joulu on mun juhla. Jos miettii vuoden juhlapyhiä, niin joulu on ihan ehdoton ykkönen. Tai oikeestaan joulun odotus + aatto. Sitte alkaaki jo iskeä jouluähky. Mutta lahjojen hankkiminen ja saaminen, konsertit, myyjäiset, joulukortit, paketoiminen, joulutorit ja joululaulut, ah. Joka vuosi yhtä ihanaa. Unohtamatta glögiä, punkkua, konvehteja ja muita herkkuja.

Oon myös juhlaihminen. Koulu on siitä(kin) kiva työpaikka, että joulut ja keväät alkaa juhlilla. Vuodesta puuttuis paljo, jos koulun juhlat jäisivät väliin. (Huomista joulujuhlaa ja aasin roolia odotellessa ;)

Mulla on myös synttärit joulukuussa ja varsinki lapsena oli kiva, ku ensi sai synttärilahjat ja oli synttärit - sitte päälle vielä joulu. Kuorossa unohtumattomia oli joulukonsertit, aivan omanlaisensa, jotenki mystinen tunnelma. Joulu on valon juhla ja joulun sanoma on valon sanoma. Silti jouluun liittyy mun mielestä myös jotain tummaa ja mystistä. Jotenki mollivoittoiset joululaulut on kuitenki niitä kaikkein kauneimpia ja rakkaimpia.

Jouluun latautuu aikuisenakin isoja odotuksia. Välillä joulut on ollu ihania, välillä tavanomaisia, välillä isoja pettymyksiä. Onneks on sitte aina seuraava joulu. Tärkeintä ja oikeastaan ainut edellytys joulutunnelmalle joulunakin on rakkaimmat lähellä.

Jotenki joulu on niin iso ja tärkeä asia, että ei oikein löydy sanoja (varsinkaa tässä vaiheessa lukukautta).

Jälleen kerran H-P Björkman osuu asian ytimeen:

"Joulut, jotka seuraavat toisiaan,

elämämme, joka jatkuu läpi lumen ja jään.

Läheiset, joita kohti kurotamme,

kädet jotka hipaisevat toisiaan.

Ikiaikainen läsnäolo,

ikonin katse, vanha ja viisas,

kaiken nähnyt ihmisen mieli, 

vielä uskoo ja toivoo Rakkauteen."

Yökerhoilua

Oon tänä syksynä pitkästä aikaa kierrelly yökerhoissa. Jostain syystä menojalkaa on vipattanu. Opiskeluajan loppupuolella ja valmistumisen jälkeen tuli käytyä yöelämässä useamminkin, sitte seuras monen vuoden hiljaiselo. Ykköspaikat mulle on ollu Ilves bar&night Tampereella ja Elohuvi Jyväskylässä. Alkuaikoina yökerhoissa käyminen oli kutkuttavan jännittävää, välillä yökerhojen sisältämä toiminta ällöttikin. Nykyään on välillä kiva käydä tanssahtamassa ja tuulettumassa. Eilen käytiin pitkästä aikaa Ilves-kissassa. Edelleen tyylikäs, mutta olo oli vähä ku lastentarhassa. Lisäks mun nuoruudess yökerhoihin pukeuduttiin ja tanssilattialla ei esitetty mitää pornomovesia. Mutta aikansa aikaa kutaki vissiin.

Mä tykkään yökerhoista, jotka on sisustettu tyylikkäästi. Plussaa saa korkeasta huonetilasta, riittävän monesta baaritiskistä ja hyvästä musasta sekä liukkaasta tanssilattiasta. Miinusta pukkaa sieluttomasta sisustuksesta, räkälämäisyydestä ja yleensäkin persoonattomuudesta. Myös matala ja sokkeloinen tila ärsyttää.

Yökerho-keikat on monen tekijän summa: joskus on tosi hauskaa, joskus taas tosi tylsää. Tampereen Night-vainajalle oon ikuisesti kiitollinen: tapasin sielä rakkaani. <3

Yökerhoissa on vähä sama ku kahviloissaki: joku vaan kolahtaa täysillä (Cafe Europa, Tallipihan kahvila), jotku on ihan jees (Vohveli-kahvila) ja joissain ei tartte käydä ku kerran. Kahviloissa tykkään joko vanhahtavasta tyylistä tai sitte sekavasta sisutuksesta. Kliininen sarja-kahvila ei sytytä. Varsinki talviaikaan tykkään kynttilöistä ja hämärästä valaistuksesta.

Mutta onneks on yökerhoja ja kahviloita, joita testailla. Jokainen löytää omansa! 

Joulutori 2014

Olin jo odottanut, että pääsen joulutorille. Täytyy myöntää, että lumen puute harmittaa. Kaunista oli kuitenkin hämärällä, kun valaistus pääsi oikeuksiinsa! 

Bling bling

Harvemmin ostelen mitään kosmetiikkaan liittyvää. Oon kuitenki jo pidemmän aikaa kuolannu tätä koru/meikki-pussukkaa, ja tänään alennuksen houkuttelemana sitte menin ja voitin. Tai vielä enemmän voitto ois ollu musta rasia, mut kiva se on tääki! Joskus jotkut asiat vain on kauniita! 

Kalsari-sunnuntai

Oon tänään nukkunu puolillepäiville ja sitte vaan ollu. Marraskuussa tuli painettua tukka putkella paikasta toiseen. Oli tosi kivaa, mutta nyt huomaan, että tapahtumaton sunnuntaikin tuntuu mukavalta. Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän ymmärrän sanontaa "kohtuus kaikessa". Ei kovin mediaseksikästä, mutta totta. Tasapaino menemisen ja olemisen välillä on tärkeää.

Oon tosi huono elämään hetkessä ja huomaan jo vähä suunnittelevani kevättä ja ennenkaikkea riemuitsevani siitä, että parin viikon päästä aletaan pienin askelin mennä kohti valoa! 

Huomenna kiikuttelen yhden paketin joulupuu-keräykseen. Kivalta tuntuu myös toisenlaisen joululahjan antaminen World Visionin kautta: lahjan otsikko oli Hellyyttä ja se tarkoitti seuraavaa: "Hellyyttä lapsille.

Tällä lahjalla järjestetään työpajoja perulaisille vanhemmille läheisyyden ja hellyyden merkityksestä. Erityisesti isiä kannustetaan osallistumaan perhe-elämään ja lasten tukemiseen. Varhaiskasvatus ja leikkiminen jää Perussa usein vähäiseksi. Tämän vuoksi lasten sosiaaliset taidot ja osallistuminen jäävät puutteelliseksi. Koulumenestys paranee kun lasten suhteet vanhempiin paranevat ja nämä osallistuvat oppimiseen osoittamalla kiinnostusta." 

Vähän on huono omatunto siitä, että jouluvalmistelujen sijaan oon vaan rötväilly. Tää MeNaisissa ollu juttu kuitenki vapautti omantuntoni. :D

Hiljaisuuden valo

Eilen oli jotensakin rankka työpäivä ja hieman mietin, jaksanko lähteä konserttiin. Onneksi kuitenkin lähdin, oli nimittäin parhaita konsertteja pitkiin aikoihin. Kyse siis Samulin joulukonsertista.

"Nyt oli kyllä semmonen konsertti, että oksat pois!! Loistavat muusikot ja lauluissa sanomaa, ei mitää kevyttä joulutingeltangelia. Vai miltä kuulostaa Ken tahtoo käydä Herran askelissa, Käyn kohti sinua ja so on. Harvalla jäbällä on otsaa vetäistä joulukonsertissa Taas kukkasilla kukkulat Kertakaikkisen puhutteleva ja koskettava konsertti. Kuva ihmisen elämästä ja siitä, miten joulu tulee jokaisen elämään, oli tilanne sitte mikä vaan. Enemmän oli sanomaa, ku mones joulusaarnas yhteensä. Ugh, olen puhunut."

Eilen hehkuttelin konserttia facessa. Täytyy vielä täydentää, että konsertin alkaessa mulla meni kylmät väreet, kun ensimmäisenä lauluna oli Ave Maria, ja vielä Schubertin. Oon nimittäin kuoron joulukonserteissa laulanu sitä melkein kymmenen vuotta ja se tuo mieleen joulukonserttien tunnelman. Ja mulle se taas on yks tärkeimmistä joulun tunnelmista.

Samuli lauloi tosiaan Walking in the airista Kukkasilla kukkuloihin. Loistavaa. Muusikot myös Suomen ykkösnimiä. Koskettava konsertti, jossa ihmiselämän varjot olivat läsnä siinä kuin valokin.

Tämä Samulin esittämä runo kosketti myös:

Varo vain kukkia!
"Näin sinun tulevan:
Olit niin kaunis, kaunis, mutta sinä onnuit, kävelit varpaillasi, olit niin varovainen 

Älä kulje varpaillasi, rakkaani, älä häpeä, juokse varpaillasi niin että ne kuuluvat ja näkyvät! 

Rakkaani, minä rakastan kuulla sinut yli metsien, yli merten ja vesien, vähäisimmänkin. kuin muuttolinnun, vaikka yksinkin matkalla 

Tule rakkaani, avaa hiukseni, sylini, suuni aivan kuin sinun suusi: 

Huuda että rakastat minua niin suunnattomasti joka kiveen, joka oksan tynkään, joka käpyyn, ja ennen niin mykkään korvaan! 

Huuda se kuin räävitön poika, kuin tyttö joka asui tuli silmissä, kyltymättömät ja kaipaavat sormet taivaan säkeiden läpi:

rakasta niin kuin soudetaan,
kuurataan, leivotaan, tempaistaan syliin

Siis rakasta kaksin käsin, 

Siis rakasta"

                

-Tommy Tabermann-

Pikkujouluilua

Hippailiin perjantaina ammattiyhdistyksen pikkujoulut. Erityisen hyvää ruokaa ja kauniisti esille laitettuna.  Tunnelmalliseksi oli koristeltu myös pirskepaikka! Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän nautin kauniista ruokailuympöristöstä.

It must have been love

Käytiin lauantaina Roxeten konsertissa "nakkikattilassa" eli Hk-areenalla. Kaikki wanhat ihanat biisit olivat ohjelmistossa, iloista! Kunnon kuvia ei saanut otettua, kun valot oli suunnattu jotenkin jännästi. Muuten jääkiekkoareena toimi konserttisalina yllättävän mukavasti. Tosin herkkien balladien aikana humalainen mekastus olisi voinut jäädä kokematta.

Hauska oli Gesslen spiikkaus: "tämä oli alunperin joululaulu, mutta sitten se ajautui Hollywoodiin", luonnollisesti Pretty Womaniin päätyneestä It must have been lovesta. Roxeten laulut tuovat mieleen nuoruuden ja ovat sävelkuluiltaan ja sanoituksiltaan mukavasti peruspoppisbiiseistä erottuvia. Välillä Marien ääni hieman katoili, ehkä laulajaa olisi voinut miksata kovemmalle.

Lainaan tähän väliin hieman Iltalehteä, jossa on taustoitettu Marie Fredrikssonin tilannetta:

"Yhden 90-luvun suosituimman yhtyeen, Roxetten, taru näytty olevan lopussa syksyllä 2002, kun Marie Fredrikssonilta löydettiin pahalaatuinen kasvain päästä.

Sinnikäs nainen kävi läpi rankat hoidot ja kukisti syövän. Vakava sairaus jätti kuitenkin jälkensä. Kirjoittaminen, lukeminen, liikkuminen ja asioiden muistaminen oli vaikeaa. Toisesta silmästä lähti näkö. 

-Olin niin lähellä kuolemaa. Niin lähellä. On ihme, että elän. Olen aina sanonut, ettei minulla ole aikaa kuolla. Maailmassa on niin paljon asioita, joita tahdon vielä tehdä, Marie muistelee. 

Olikin totaalinen ihme, että Roxette pystyi tekemään paluun konserttilavoille. Massiivinen maailmankiertue alkoi Venäjän Kazanista helmikuussa 2011 ja se päättyi vasta seuraavan vuoden syyskuussa. Väliin mahtui 130 keikkaa kuudessa maanosassa ja 46 maassa. Suomessakin duo esiintyi neljästi. Kaikkiaan 1,5 miljoonaa ihmistä näki Roxetten livenä. 

- Kiertuetta voisi kutsua maailman erikoisimmaksi kuntoutukseksi, duon toinen osapuoli Per Gessle sanoi kiertueen aikana.

Aivan entisenlaisensa Marie ei ole. Hänen liikkumisensa on edelleen rajoittunutta eikä hän pysty enää juoksemaan ympäri lavaa. Myös laulujen sanat pääsevät silloin tällöin unohtumaan. Ei olekaan ihme, että Marie itse oli epävarma ennen kiertueen alkua.

- Perillä on ollut aivan mieletön merkitys. Hän uskoi minuun niin kovasti kun aloimme suunnitella Roxetten paluuta. Olin aivan varma, etten selviä, että kaikki on liian vaikeaa minulle. Mutta Per uskoi minuun, ja kaikki meni paremmin mitä kuvittelinkaan, Marie sanoi

Kiertueen aikana Marien itseluottamus kasvoi, ja Marie todisti äänensä olevan edelleen yksi maailman parhaista. Per epäili, josko Marie tyytyy vain yhteen paluukiertueeseen. Ja Per oli oikeassa. Marie keikkaili viime kevään soolona ympäri Ruotsia. Ja ensi viikolla Roxette aloittaa uuden, vuoteen 2016 asti kestävän maailmankiertueen Venäjän Vladivostokista."

Hienoa ja rohkeutta osoittavaa sekä Marielta että Periltä! 

Illalla käytiin vielä iltapalalla ja yksillä Oscarissa ja hieman tanssahtelemassa Börsin yökerhossa.

Turun vanhan suurtorin joulutori

Käväistiin Turkkusessa konserttireissulla ja hokasin, että hotellin lähellä on jo auki joulutori. Oltiin itse asiassa paikalla puoli tuntia ennen avausaikaa, mutta kojut olivat jo pääosin toiminnassa. Kannattaa poiketa myös makasiinikujan puodeissa. Harvemmin ostelen toreilta mitään, tänäänkin mukaan tarttui vain pieni kukkaro. Tykkään kuitenki kattella kädentaitajien tuotteita. Lumi nostaisi tunnelmaa kovasti, toki torit ovat kivoja marraskuun piristyksiä näinkin!

(Kuvat on otettu kännykän huonolla kameralla. Vierastan hifistelyä teknisillä laitteilla. Pitänee kuitenkin jossain vaiheessa hommata kännykkä, jossa on kunnon kamera!)

Live a little (or more ;)

Huomenna pikkujoulut. Lähdin ettiin jotai asuja, ku joulukuus pukkaa töiden puolesta vielä 3 juhlat. Löysin kivan mekon Zizzistä (jonka oon nimenny lihavien kaupaksi). Olipas hienoa! Harvoin nimittäin löytää kunnon vaatetta, jos lähtee edellisenä iltana paniikissa metsästämään. Kivaa mekkoa en oo löytäny aikoihin. Lisäks löysin mekon kanssa samaa sarjaa oleva yläosan. Kuvassa ei tosin näytä läheskää niin soppelilta ku päällä. Vetäsin siinä samalla sitte korkkarit ja rintsikat sekä kunnon sukkikset. Ja tietty iloliemen. Huomenna kannat kattoon 120 kollegan kanssa! Yes!