Leffasta tulee mieleen loistava Love Actually, jossa ihmiset kohtaavat ja ohittavat toisiaan jouluna. Love actually on hauska, koskettava ja kerta toisensa jälkeen lumoava leffa. New Year's Evessä on pitkä rivi kuuluisia näyttelijöitä, mutta jotenkin kohtaukset jäävät irrallisiksi ja esimerkiksi kuoleman ja syntymän yhteyttä on alleviivattu turhaankin. Leffa ei ehkä myöskään oikein löydä tyylilajiaan. Jos leffassa yritetään koskettavasti esittää isän ja tyttären tapaaminen isän kuolinyönä, kannattaako kohtauksen pilallemenneistä otoksista laittaa loppuun pätkä? Tai nainen synnyttämässä kaksi elokuvan dvd:tä loppumusan aikana? Ehkä mun huumori ei vaan riitä. Ainekset olisi parempaan, jotenkin leffa vaan ei lähde liitoon useammallakaan katselukerralla. Elokuva tuleekin katsottua lähinnä New Yorkin uudenvuoden hulinan kuvauksen vuoksi.
Ihan uteliaisuudesta lukaisin muutaman kritiikin. Ainakaan film-o-holicin kriitikkoon leffa ei oo juurikaan vedonnu. "New Year’s Eve on kunnianhimoton ja laskelmoidussa kaupallisuudessaan vastenmielinen elokuva, jonka ainoana tavoitteena on lypsää lipputuloja toimivaksi havaitulla kaavalla. Pahinta on, ettei kaavan toistamista ole syytä lopettaa niin kauan kuin katsojia ja juhlapäiviä riittää. Ainakin kiitospäivä, äitienpäivä ja aprillipäivä ovat vielä käyttämättä."
Nyt leffaputkelle vähän taukoa ja huomenna Jyväskylään vastaanottamaan vuosi 2015! Tuokoon se mukanaan mm. laadukkaita leffoja! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti