Pettymysten pettymys

Voihan %#^>#%*. Tää kesä ottaa nyt päähän, vaikka kuinka yrittäis ajatella positiivisesti. Säätiedotusta ei viitti edes kattoa: 3 pisaraa ja hädintuskin 10 astetta... :/ Ja valittin sit just tämän kesän Suomen kamaralla pysymiseen... Talvi oli ällöttävän halju ja haalee, ja ootin ihan täysillä kesää.

Luultavasti helteet paukahtaa sitte elokuussa, ku koulut alkaa. Argh. Ja valitanpa samalla leffatarjonnasta: alienien hyökkäyksiä sinne ja tänne ja 500 erilaista lastenelokuvaa. Missä kunnon mielenkiintoset draamat tai perinteiset toimintaelokuvat?!? Ei voi paeta todellisuutta edes leffaan...

Jos jotakuta muutaki ärsyttää vallitseva asian- eli säätila, seuraavasta voi löytyä selitys.

Iltalehdestä löyty (tieteellisyydestä en mee vannomaan) ja oli otsikoitu tyyliin: Oletko meteopaatti?

No, mä ainaki osin oon. Ja nyt en laita ees valokuvaa tähän kirjotukseen protestiksi. :(

"1. Pilvisellä säällä olet selittämättömästi väsynyt ja alakuloinen. Mikään ei huvita, aloitekyky on nollissa.
2. Voimakkaalla tuulella olet erittäin ärsyyntynyt. Itsekontrolli on heikentynyt.
3. Aurinkoinen sää piristää ja kohottaa keskittymiskykyä. Saat tavallista enemmän aikaan.
4. Matalapaine ja sade saavat ilottomaksi.
5. Vuodenajalle epätavallisen kylmä lämpötila aiheuttaa migreenin. Jos kärsit reumasta, niveliäsi kolottaa." 

Lähde: Iltalehti 28.6.2014

PS Huomenna yirtän keskittyä elämän valoisiin puoliin taas.

Kesäyöt

Ah <3

Suvi-Vintage 2014

Käväistiin tänään Tallipihalla Suvi-Vintage -happeningissa. Paikalla oli 30-luvun tyyliin pukeutuneita vauvasta vaariin. Olisi saanut kivoja kuvia, mutta en oikein uskaltanut käydä vieraita ihmisiä kuvailemaan. Niinpä sitte vaan vähän persoonattomampia kuvia. Tapahtuma jatkuu muuten vielä huomenna!

                                               
                                                    Juna oli parkissa Tampellan alueella. 

Kotona Istanbulissa. Tositarinoita Turkista.

"Arki erosi heti uutisotsikoista: suomalaistytön hame oli liian pitkä, se piti ensi tilassa vaihtaa lyhyempään. 

Kuvittelitko tietäväsi kuinka Turkissa eletään ja ajatellaan? Tutustu tuhansien tarinoiden Turkkiin Istanbulissa aikuistuneen suomalaisen toimittajan matkassa. Reeta Paakkinen muutti maalistuneen istanbulilaisperheen miniäkokelaaksi 19-vuotiaana vuonna 1998 ja on edelleen sillä tiellään. Hänen tarinoidensa kautta avautuu aivan uudenlainen näkökulma Turkkiin ja maan arkeen. Paakkisen tuntemassa Turkissa maiset ulkoistavat kotityöt, aviopuoliso voi löytyä televisio-ohjelmasta, talonmies tuo asukkaille tuoreen leivän ja jalkapallo-ottelu voi sekoittaa kokonaisia kaupunginosia. 

Paakkinen uskaltaa kertoa havainnoistaan ilman kyynisyyttä ja turhaa kriittisyyttä."

Lukaisin kirjan yhdeltä istumalta. Kirja oli mun mielestä mukavan neutraalisti kirjoitettu ja huomioi monia eri näkökulmia! Kirjan takakannen esittelyn perusteella odotin ehkä lukevani enemmän henkilökohtaisia kertomuksia arjesta. Kirja kertoo kuitenkin paljon myös historiasta ja siitä, mitkä vaikutukset historian tapahtumilla on nykypäivään. 

Joissain kohtaa hieman hämmennyin: onko miesystäväni ainut turkkilainen mies, joka viihtyy keittiössä ja tekee aamupalan (ja usein ruokaakin) meille molemmille? (Voi toki johtua mun lähes olemettomista kokkaus"taidoistaki"...) Joitain aika isojakin yleistyksiä kirjassa lienee? Kaikkineen kuitenkin mielenkiintoinen ja hyvin kirjotettu kirja! Jään odottamaan jatkoa!

Tampere juhannuspäivänä

Jos haluaa tutustua hiljaiseen Tampereeseen, jossa liikkeellä on vain turistit ja maahanmuuttajat, suosittelen juhannusta. Toisaalta en kuitenkaa suosittele: jotenkin aavemaista, kun kaikki kaupat ja ravintolat on kiinni ja ei ole normaalia kaupungin kohinaa. Juhannuksena parasta mun kokemuksen mukaan on poistua maasta. Ens vuonna palaan tähän normaaliin tilaan ;)

Kaunista kuitenki oli tänäänkin:

Kylmin juhannus noin 30 vuoteen eli mun naismuistiin. Ei ihme, että vällyt oli tarpeen torikaffilassaki...

Suomenlinnassa

Ooteltiin Helsingissä päivä ennen Tallinnan reissua. Luvassa oli sadetta, mutta aurinko yllättikin iloisesti. Käväistiin sitten Suomenlinnassa käppäilemässä. Kiva kohde, ja arvostan erityisesti sitä, että huvi on maksutonta. Joskus vielä otan piknik-kamat ja huovat mukaan!

Mulla on joku fiksaatio, aina pakko kuvata suur-kirkkoa. Okei, korjaan, Helsingin tuomiokirkkoa. 

Tallinna

Viro on kehittyny huimaa vauhtia itsenäistymisen jälkeen. Kävimme Virossa kuoron kanssa 1990 just ennen itsenäistymistä, ja esim. auto- ja rakennuskanta on nykyään tosi erinäköistä. Välillä hieman hämää, kun katukuvassa  on vierekkäin ultramodernia ja hajoamispisteessä olevaa.

Ekana päivänä oltiin hämmentyneitä, kun kaupungilla oli tosi hiljaista (tiistaina!). Wikipedia ratkaisi arvoituksen: kyseessä oli virolaisten juhannuspäivä.

Hotellin langaton on toiminu, ja on ollu kätsä käyttää facea, blogia ja mailia. Välillä netistä on tsekkailtu osotteita, historiaa, ruokalistoja, aukioloaikoja ja karttaa: kätevää! Hintataso tuntuu olevan alennusmyynneissä sama kuin Suomessa. Mietimmekin, millä virolaiset pärjäävät, keskipalkka kun on netin mukaan 930 euroa ja minimipalkaa vähän yli 300 euroa. Esim. opettajan palkka saattaa olla alle 800 euroa, käsittämätön ero Suomen palkkoihin.

Sky bar ja piano bar

Hotska eli Radisson sas blue sky oli oiva valinta. Kiva pianobaari alakerrassa ja huikeat maisemat 24. kerroksen Sky barista. Aamupala oli hyvä (ja auki 11 asti ;) ja huoneet siistit. Ihan ostoskeskusten ja vanhankaupungin lähistöllä: suosittelen!