Jää

Hupsista, tuli vahingossa luettua Finlandia-voittaja. Yleensä luen kevyttä hömppää ja dekkareita, nyt vähän kirjastosta valikoitui Jää, jota muistin kaverin suositelleen.

Kirja kuvaa saaristoon saapuvan papin perheen sekä seurakuntalaisten elämää luonnon kiertokulkua myötäillen. Petter-pappi kuvataan tunteellisena, pidettynä ja nöyränä pappina. Papin vaimo, Mona puolestaan on armottoman kova tekemään töitä ja armoton muutenkin. Välillä teki lukiessa mieli mennä saarnaamaan Monalle: niin tyly hän oli lapsiaan kohtaan. Myös lapsia, Sannaa ja Lillusta kuvataan persoonina ja perheenjäseninä.

Kirja kuvaa pitkälti arkea ja saaristolaisten kulttuuria ja tapaa toimia. Kirjailija kertoo tapahtumista neutraalisti, ulkopuolelta. Kirjan loppupuolella ote jotenkin tiivistyy. Yllätin itseni itkemästä muutamaankin kertaan. 

Kirja ei ole mun suosikki, mutta jotenkin puhdistava ja kaunis teos ja lukukokemus.

Pinkkiä sen olla pitää!

Mä oon entisessä elämässäni ollu kirkkaanpunaisen vannoutunu ystävä. Viimesten vuosien aikana on kuitenki tapahtunu jotain: pinkki alkaa vallata alaa joka puolella! Kirkkanpunanen saa mut melkeinpä näkemään punasta. Hmm... Ehkä tämäki on ohittuva aikakausi. Tällä viikolla syntyneelle veljentytölleki oli kuitenki pakko osta...pinkkiä! :) Ehkä tää on jotai rinsessakautta. Enpä nimittäin muista, että mua ois muksuna pinkkiin puettu. Tai muutenkaa prinsessaksi. Ja joo, prinsessa on kyl viimenen, jona itteni koen. :P Mutta nyt nautin pinkistä.

Tallinna on my mind

Käväistiin pikalomalla Tallinnassa la-ma. Oli sangen soppeli reissu: näillä energioilla jaksaa vipat koulupäivät ennen lomaa. Laivamatka katamaraani Linda Linella tosin oli koettelemus: kunnon myrskytuuli ja laiva keikkui aalloilla ku korkki. Väki oksenteli ja liikkuminen laivassa oli haastavaa... Silmät kiinni ja syvään hengittämällä päästiin kuitenkin maihin... Maanantaina palatessa kyyti oli aivan ok. Kuulemma lauantaina oli ajettu myrskyn takia vain kaksi vuoroa... Vuoristorata merellä, tulipa sekin koettua.

Tallinnassa nautiskeltiin lähinnä vanhan kaupungin terasseista ja pikkukujista. Aurinko helli, mutta tuuli oli yllättävän napakka. Kevät oli Suomea edellä ja oli sangen kaunista! Erityisesti tykästyin Clayhills Gastropubin ruokaan ja juomaan. Radisson Sas Blue on myös edelleen hyvä hotelli. Tällä kertaa testattiin 24. kerroksen sauna: melkonen view yli Tallinnan kattojen. Lounge 24 yläkerrassa on  kiva baari! 

Shoppailu jätettiin vähemmälle: reissutuliaisina vain kahdet kengät ja jääkaappimagneetti. Hyvä niin. Muuton lähestyessä ajatus uudesta tavarasta ei oikein napostele. 

Aina ei tartte lähteä merta (ainakaan suurta) edemmäs kalaan. Lähimatkailu on mukavan vaivatonta ja kuitenki piristävää!

Avaudun

Äitienpäivä kohta illassa. Ensinnäkin onnea kaikille äideille! Ootte kiitoksenne ansainneet! :)

Sitten avautumisosioon... Mua on viimeset pari vuotta jostain syystä rieponu äitienpäivä. Itse oon lapseton, mutta en koe, että asia olisi mitenkään kipeä. Elämä vaan on toistaseksi mennyt niin ja en oikein tiedä, mikä on kantani aiheeseen. 

Ärsyynnyksen aiheeni on yhteiskunnallinen. Jotenkin kaikella äitiyden glorifioinnilla ja ylistämisellä tullaan aiheuttaneeksi tilanne, jossa ainakin itte koen alemmuutta. Tunne, jota en kyllä helposti edes koe. Tuntuu, että en oo kunnon nainen, koska en oo äiti. Tai edes yrittäny äitiytyä. Missä on sisarten, kummitätien, tätien, tytärten ja ammattikasvattajien päivä? Koen 364 päivää vuodessa olevani ihan kelpo kansalainen. Vaan enpä äitienpäivänä. 

Voin vaan kuvitella, miltä päivä tuntuu niistä pariskunnista tai yksilöistä, jotka kipeästi haluaisivat lasta, mutta eivät saa... Isänpäivään ei musta liity samanlaista voimakasta tunnelatausta. Isistä tehdään kaikella hellyydellä pilaa korteissa ja ehkä isät myös itse suhtautuvat päivään leppoisammin. Toisaalta lapsettomien lauantai vois musta olla myös ennen isänpäivää. Ehkä lapsettomuuden tuska liitetään liikaakin vain naisiin. 

Lapset on ihana asia ja nautin tätiydestä täysin sydämin. Toivon vaan, että äitienpäivä vapautettais järjettömästä siirappisuudestaan (ja ylistämällä alistamisesta). Tai ainaki annettais mahdollisuus moninaisempaan mediakuvaan. Erityistsempit niille äideille, jotka ovat itse kahvinsa keittäneet tai elävät vailla tukiverkostoa.

Mua ärsyttää myös ilmaus "tyhjä syli". Mun syli ei oo mitenkää tyhjä, vaikka en äiti ookkaan. Mutta tää on toki vain mun ajatus. Ymmärrän ajatuksen tahattomasti lapsettoman näkökulmasta. Tän kirjotuksen pointti on se,  että jokaisella meistä pitäisi olla sama arvo, ollaan sitten äitejä tai tahattomasti tai tahallisesti lapsettomia. Ja tää pitäis muistaa vuoden jokaisena päivänä. Ja jokaisen elämäntilannetta pitäis kunnioittaa. Ugh.

Tässä kuitenki kliseiset kukat:

Islantilainen voittaa aina

Oon lueskellu Satu Rämön Salamatkustaja -blogia ja tykänny lukemastani. Nyt Satu on kirjoittanut islantilaisesta elämästään mukavan ja mielenkiintosen kirjan. Islantilainen voittaa aina -kirjassa Satu kertoo islantilaisesta kulttuurista, mielenmaisemasta, hurmaavasta luonnosta sekä talouskriisistä. Kirja on täynnä pieniä kertomuksia ja kokemuksia aihepiiriin liittyen. Satu kertoo myös, mitkä asiat islantilaisuudessa miellyttävät tai mietityttävät suomalaiseen kulttuuriin verrattuna. Lueskelin kirjaa lennoilla. Jotain kirjan houkuttavuudesta kertoo se, että kahden normilennon aikana tuli melkein luettua koko kirja. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, niin talousosuus oli ehkä turhan pitkä mun mielestä. Tämä toki on makukysymys. Ja varmaankin islantilaisesta perspektiivistä erittäin olennainen osa lähihistoriaa. Kaikkineen sangen hyvää settiä - suosittelen! Ja totean, että Islanti on matkasuunnitelmalistalla. Sitte ku on kunnon kamera!

Tyttöjen vkonloppu

Gradun vääntämisestä on jo aikaa... Tavattiin Helsingissä neljän naisen voimin (meidän epävirallinen graduryhmä). Käytiin tsekkailees Mamma Mia Svenska Teaternis. Musiikin ja tanssin ilotulitusta, hyvät laulajat ja tarkasti harjoiteltu. Esityksiä on viitisen viikossa ja se valitettavasti puski läpi jonkinlaisena rutiinina. Mutta tosi hieno show joka tapauksessa ja Svenska Teatern on näyttävä ja kaunis. Välillä puhetta pystyi seurata hyvin, välillä tunsi ittensä maalaiseksi, ku ei tajunnu jokaista vitsiä. Juoni oli kuitenki niin selvä ja tuttu, ettei haitannu. Kivaa oli ne pienet vivahde-erot, joita teatteriversiossa oli verrattuna leffaan. Abban laulut on soinu päässä koko viikon nonstoppina. 

Näin vanhana sitä arvostaa ruokaa ja juomaa. Loppuilta kuluikin monen vuoden kuulumisia vaihtaessa Teatterin Grillissä, Fazerin kahvilassa ja Kaarnassa. Kaikki suosittelemisen arvoisia ruokapaikkoja! Sangen mukava päivä ja viikonloppu kaikkineen!

Wappua :)

Facen haasteen sanoin:

Tänään taas tanssia täytyy tyytyväisenä tähän työtaukoon. Tyylilaji takauma teiniajoilta, tapahtumapaikkakin tuttu tuolta tuhannelta. Teille tuttavat toivotan tavallistakin toiveikkaampaa torstaita, toukokuuta täyteläistä! 

Lissabon

Lissabon jäi arvoitukseksi, kun aikaa oli vain muutamia tunteja. 28 ratikka ja muut herkut täytyy siis tsekkailla joku toinen kerta. Vietettiin päivä lentokentän läheisyydessä Vasgo da Gama EXPO98 -alueella. Päivälle sattui onneksi ihana auringonpaiste, ja meren rannalla haitarin soittoa kuunnellessa tuli raukean kesäinen fiilis. Tässä muutama räpsäisy Lissabonin kaduilta ja EXPO-alueelta. Osa kuvista on otettu kännykkäkameralla köysiratahissin ikkunoiden läpi, joten laatu ei valitettavasti päätä huimaa...