Berliini 7 vuotta sitten

Oon tässä käyny läpi vanhoja valokuvia. Haluan jotenkin lajitella kuvat (joita todella on!!!) ja samalla keräillä kivoja otoksia blogiin. Valokuvat on mulle tosi tärkeä juttu ja nyt kun oon vuosi/ilta käyny kuvia läpi, niin oon samalla aikamatkannu omassa elämässä hyviin ja huonoihin hetkiin. Hurjasti sitä unohtaa ja hurjasti muistaa!

Berliinin reissusta on siis jo aikaa. Berliini oli kiva mesta - neljä päivää ei riittänyt alkuunkaan. Pitäisi uusia reissu pian! Suurkaupungeista Berliini on ollu jotenki pelottavin toisaalta. En oikein tiedä miksi. Mutta tosi mielenkiintonen siis myös!

Relluja löytyi täältäkin :)

Suosittelen kaupunkikirjoja! Toimivia reissuoppaita!

Selkeetä - tykkään!

                                                          Berliinin zoo oli hieno. Sopivan kokonen
                                                         ja kuvaaminen onnistu ilman,
                                                         että joka kuvassa näkyis kalterit!

Taidetta

KaDeWe: shoppaajan paratiisi

Muurin jämät

Juutalaisten vainojen museo: pysäyttävä.

Herkkuja!

Historia läsnä.

Hyvinvointia

Tulin just kampaajalta ja ah, miten rentoutunu fiilis. Melkein nukahdin värienpesualtaalle tuoliin. Veikkaanpa, että jos jokainen (ainaki nainen) sais kerran viikos ilmasen kampaajakäynnin, elämä ois kaikilla helpompaa (erityisesti miehillä ;) 

Tähän naisen elämän "pyhään kolminaisuuteen" liitän vielä gynekologin ja hierojan. Mulla on tällä hetkellä tosi hyvä trio kasassa: niiden oikeiden löytymiseen on menny aikaa ja vaivaa ja pettymyksiä. Käyn naisgynekologilla. Joka kerta visiitin jälkeen oon kiitollinen, että asun maassa, jossa ylipäänsä on naisille moisia palveluita tarjolla ja että vielä voi halutessaan valita naislääkärin. (Toki en osaa mieslääkäreiden työstä kommentoida, ku oon ennakkoluulosesti pysytelly naisten käsissä.)

Kaikkineen näin keväällä kaiken ressin ja kiireen keskellä on nautittavaa käydä välillä kampaajalla tai hierojalla. Kosmetologillakin pitäisi kuulemma käydä joka vuodenaikana, mutta jotenki aina meinaa tipahtaa mun listalta. Ehkä pitäis laajentaa hyvinvointineliöön. Anyway, hyvä ja rentoutunu mieli tähän maanantaihin.

Intouduinpa taas töissä väkertämään opiskelijoiden kanssa aarrekartan. Jotenki tietyllä tasolla uskon tähän: unelmia tietoiselle tasolle. 

Toritunnelmia

Käytiin tänään Laukontorilla kalamarkkinoilla. Olin jo etukäteen fantasioinu lohisopasta ja hyvää oli!

Ekaa kertaa tänä keväänä pääsin istuskelemaan torilla.

Keskustorin markkinoilta tuli ostettua kukkakuvioinen laatikko. Aika vähän tulee ostettua sisustusjuttuja enää nykyään, mutta tää näytti kivan erilaiselta ja selkeältä. En oo oikein missään asioissa hörhelöiden tai pienten kuvioiden ystävä. Ois ollu paljo muitaki kivoja juttuja, mutta skippasin tällä kertaa.

Kerranki oon jo aavistuksen ruskettunu tässä vaiheessa kevättä. Ihania ja nautinnollisia säitä! Tämä on elämää!

Toppeja kesään

Töitten jälkeen oli väsyny ja nälkänen olo. Päätinpä piristää itteäni Spice Icella: toimi! Toimi sikäli liianki hyvin, että innostuin shoppailemaan. Ostin huivin, neuleen, kesäneuleen, caprit ja topin. Ja kaikkihan tuli toki ihan tarpeeseen... :D Perustelin ostoksia sillä, että kesävaatteita kannattaa ostaa niin  kauan ku niitä on. Viime syksynä nimittäin piti lyhentää vanhoista housuista shortsit, ku ei kaupoissa enää kertakaikkiaan ollukkaa shortseja ennen syyslomaa.

Kekseliäisyys on ennenki ollu kunniassa. Olin menossa kummipojan ristiäisiin ja mulla oli pitkä hieno mekko, jonka alle ajattelin laittaa topin. Jostain syystä toppi kertakaikkiaan katosi lauantai-illalla. Pientä paniikkia pukkas, siihen aikaan kaupat ei ollu laajemmin auki sunnuntaisin. Niinpä sitte kaverin kämpällä leikkasin mustista satiinisista pikkuhousuista kolmion, jonka ompelin mekon kaula-aukkoon... Näytti ihan, ku toppi ois sieltä pilkottanu...

Täs muutama löytö kesälle, ihanasti jo paistaa ja lämmittääkin tässä terassilla. Naapurit grillaa ja kuola valuu. Kyllä se kesä sieltä tulee!

Kasari ja neonvärit houkuttaa, pelottavaa!

Mukava loma

Lomaan tulee ladattua aina paljon odotuksia ja yleensä jokin asia menee aina enemmän tai vähemmän pieleen. Nyt pääsiäisloma oli kuitenki melkosen täydellinen: ehdin nähdä sisaruksia, sisarusten lasten trullitusta, miesystävää ja vanhaa ystävää. Kävin myös elämäni ensimmäisellä brunssilla ja en oo sitten joulun ollu yhtä ähkyssä...

Oli tosi virkistävät 4 päivää. Näillä energioilla jaksaa taas tän viikon :) Säätki oli megaonnistuneet suomalaiseen pääsiäiseen nähden. Melkein jo kuono kärähti! Tässä valokuvia viikonlopun ohjelmasta: 

Suojattomat

Arvelin etukäteen, että näin tulee käymään: vetäisin Suojattomat siltä istumalta putkeen. Tosi hyvä dekkari, suosittelen. Aika synkeitä aiheita, mutta ymmärtäen kirjotettu. Jäinpä monia juttuja miettimään lukemisen jälkeen. Aiheina turvapaikanhakijat, huumeet ja syrjäytyminen. Mun mielestä loppuratkasu oli ainaki riittävän yllättävä. 

Anna Fekete on mielenkiintonen päähenkilö, joskus ehkä vähän uskottavuuden rajamailla liikutaan? Ootan jo uutta dekkaria - sarja toivottavasti tulee jatkumaan tän 2-osan jälkeenkin!

Sebzeli guvec

Turkkilainen vihannesjauhelihakeitto

 1. Pilko ja ruskista sipuli ja valkosipuli.

2. Pilko tomaatti, paprika, munakoiso.

3. Ruskista ja mausta jauheliha sekä kasvikset.

4. Lisää tomaattipyre, vähän sinappia ja ketsuppia sekä kermaa.

5. Keiton päälle halutessasi aurajuustoa.

Afiyet olsun elikkäs hyvää ruokahalua! :)

Hiljainen viikko?

Oon monta kertaa tällä viikolla hätkähtäny, että ainiijjoo, pääsiäinen tulee. Ei oo kyllä oikein ollu hiljentymistä tää viikko. 400 km työmatkaa+ Etelä-Pohjanmaalta Turkuun ja takas + EP-Helsinki eestaas odotuksessa.

Oon aina ollu huono hiljentymään tai hiljentämään. Oon onnellisin yleensä reissua suunnitellessa tai reissun päällä, usein junassa. Joskus toki vois vähän kierroksia laskea. Oon nimittäin huomioinu, että jos on ressiä, niin sitä enemmän täytän kalenteria. Toisaalta mulla toimii reissaaminen rentoutumiskeinona.


Oon viimesen päälle jouluihminen: joulun tarina on mulle kaunis ja tosi. Jostain syystä vierastan pääsiäiseen liittyvää tragediaa ja kärsimystä. Toisaalta taas kuitenki perustan elämäni pääsiäisen armon varaan. Armo on mun mielestä tärkeä juttu myös ei-kristillisessä mielessä. Itselle voi olla armollinen. Usein sen myötä pystyy olemaan armollinen myös läheisille. Tällä viikolla oon taas ollu kiitollinen uusista ja "vanhoista" läheisistä. Ootte niin tärkeitä ja turvaverkko. <3

Ryhmäkeskustelua...

Käväisinpä tänään pääsykokeissa. Haastattelua ja ryhmätilannetta pukkas. Ymmärrän haastattelun pointin. Ryhmätilanne sen sijaan on mun mielestä aina yhtä teennäinen. Kunnon keskustelua ei synny, ku jokainen kyttää, ettei keskeytä toista ja että on äänessa, muttei suuna päänä... Moneenkohan ryhmäkeskusteluun sitä vielä saa elämässään osallistua... Eikö esim. viis jo riittäisi johonki sertifikaattiin, jota näyttämällä vois tilanteet kuitata :D

Nojaa, tulipa käytyä. Toukokuun puolivälissä perästä kuuluu tai sit ei. Hyviä tyyppejä mun mielestä kaikki, joten no hard feelings vaikken tulisikaa valituksi.

Nyt shoppaileen. :)

Neljäs uhri

Mulla on pidemmän aikaa jo kulkenut reissuilla mukana Mari Jungstedtin Neljäs uhri. Jostain syystä lukemisen aloittaminen on jäänyt ja jäänyt. Odottelen täällä Omppu-hotellissa huomisia pääsykokeita ja ajattelin vihdoinkin korkkailla kirjan.

Jungstedt ei oo mun ykkössuosikki dekkaristeista, mutta luotettava ja sujuvaa tekstiä on varmaankin taas luvassa. Jospa siis vielä vähäksi aikaa pankkiryöstön maailmaan...

Huomenna mennään Korkeasaareen

Oon käyny Korkeasaaressa joskus lapsena ja mulla ei ole juuri muistikuvia visiitistä. Viime kesänä mentiin sitten Korkeasaareen uudemman kerran. Kohde oli ihan mielenkiintoinen kahdelle aikuisellekin! Aurinkoinen sää suosi ja oli mukava kuljeskella eläimiä ja kasveja ihmetellen. Turisteja riitti, mutta ei mitenkään ahdistavasti. (Mä ku en oikein tykkää tungoksesta.)

                                                               
                                                          Bää

                                                         Helsinki-city Korkeasaaresta käsin

                                                              Aika raukeita olivat eläimet.

                                                              Hienoa hiekkataidetta!

                                                       Ei tehtäisi mun kärsivällisyydellä...

                                 Näistä linnuista varoitettiin: voivat poikasia suojellessaan olla aggressiivisia.                                         Mä en tykkää linnuista, joten jonkin verran panikoin aina, ku näin näitä seurueita.

                                                Joskus (esim. juuri tänä iltana) tuntuu tältä...

                                                  Joskus elän myös isojen kissapetojen rytmissä...

                                                            Räyh

                                                            Väsyneet leijonat

                                                           Joskus tuntuu myös tältä!

                                                    Kauniita kasveja! 

Kiltin kuorotytön kapina?

En oo luonteeltani hiljanen tai vetäytyvä, päin vastoin. Oon aina ollu aika äänekäs, sanon mielipiteeni ja yritän "parantaa maailmaa". Kiltteydestä kipeät - kirjan nähtyäni ajattelin, että mä en ainakaa kärsi tuosta. Enkä kärsikkää.

Viime aikoina, nyt 35-vuotiaana on miettiny miellyttämistä, joka on kai kiltteyden jonkinsortin sukulainen. Ja valitettavasti oon havainnoinu, että kärsin jossain määrin tästä "ongelmasta". Jostain syystä koen, että mun pitää miellyttää läheisiä, asiakkaita ja työkavereita. Tiedän, että mun mittakaava on aivan eri kuin jollain muulla ja mun miellyttämisjuttu on varmaan aika minimaalista. Itteä kuitenki asia on alkanu vaivata. Töissä mulle maksetaan palkka aivan jostain muusta ku miellyttämisestä.

Esimerkiksi voin haastaa riitaa ja huutaa, mutta lopuksi yllättävän usein löydän itteni pyytelemästä anteeksi tai sovittelemasta. Anteeksi on toki hyvä sana ja sitä pitääki käyttää jos on itte ollu väärässä tai loukannu toista. Huomaan kuitenki joskus sopivani riitaa väärässä kohtaa: anteeksipyytäminen ei ookkaan hyvä asia, jos sen tekee vain siksi, että pelkää (irrationaalisesti) hylätyksi tulemista tai toisen epäreilua reaktiota.

Yleisesti ottaen yritän tulla ihmisten kanssa juttuun, paremmin tai huonommin. Tietyssä määrin miellyttäminen pitää yllä toimivaa vuorovaikutussuhdetta. Jos ny jotenki on tähän ikään mennessä saanu ratkaistua tarvitsevuuden ja itsenäisyyden välisen ristiriidan, niin nyt on ehkä aika löytää tasapaino miellyttämisen ja puolustautumisen välillä. Aina on jotain tehtävää... Ehkä on kuitenki hyvä, että tunnistaa vuorovaikutukseen liittyviä asiota ja yrittää miettiä, mikä lisäis omaa ja toisten hyvinvointia.

Yks mielenkiintonen juttu netissä on tunnelukkotesti. Suosittelen! Kandee vaan varautua siihen että osuu ja uppoaa, osin ehkä yllättävästikin!