Pikkujouluilua

Hippailiin perjantaina ammattiyhdistyksen pikkujoulut. Erityisen hyvää ruokaa ja kauniisti esille laitettuna.  Tunnelmalliseksi oli koristeltu myös pirskepaikka! Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän nautin kauniista ruokailuympöristöstä.

It must have been love

Käytiin lauantaina Roxeten konsertissa "nakkikattilassa" eli Hk-areenalla. Kaikki wanhat ihanat biisit olivat ohjelmistossa, iloista! Kunnon kuvia ei saanut otettua, kun valot oli suunnattu jotenkin jännästi. Muuten jääkiekkoareena toimi konserttisalina yllättävän mukavasti. Tosin herkkien balladien aikana humalainen mekastus olisi voinut jäädä kokematta.

Hauska oli Gesslen spiikkaus: "tämä oli alunperin joululaulu, mutta sitten se ajautui Hollywoodiin", luonnollisesti Pretty Womaniin päätyneestä It must have been lovesta. Roxeten laulut tuovat mieleen nuoruuden ja ovat sävelkuluiltaan ja sanoituksiltaan mukavasti peruspoppisbiiseistä erottuvia. Välillä Marien ääni hieman katoili, ehkä laulajaa olisi voinut miksata kovemmalle.

Lainaan tähän väliin hieman Iltalehteä, jossa on taustoitettu Marie Fredrikssonin tilannetta:

"Yhden 90-luvun suosituimman yhtyeen, Roxetten, taru näytty olevan lopussa syksyllä 2002, kun Marie Fredrikssonilta löydettiin pahalaatuinen kasvain päästä.

Sinnikäs nainen kävi läpi rankat hoidot ja kukisti syövän. Vakava sairaus jätti kuitenkin jälkensä. Kirjoittaminen, lukeminen, liikkuminen ja asioiden muistaminen oli vaikeaa. Toisesta silmästä lähti näkö. 

-Olin niin lähellä kuolemaa. Niin lähellä. On ihme, että elän. Olen aina sanonut, ettei minulla ole aikaa kuolla. Maailmassa on niin paljon asioita, joita tahdon vielä tehdä, Marie muistelee. 

Olikin totaalinen ihme, että Roxette pystyi tekemään paluun konserttilavoille. Massiivinen maailmankiertue alkoi Venäjän Kazanista helmikuussa 2011 ja se päättyi vasta seuraavan vuoden syyskuussa. Väliin mahtui 130 keikkaa kuudessa maanosassa ja 46 maassa. Suomessakin duo esiintyi neljästi. Kaikkiaan 1,5 miljoonaa ihmistä näki Roxetten livenä. 

- Kiertuetta voisi kutsua maailman erikoisimmaksi kuntoutukseksi, duon toinen osapuoli Per Gessle sanoi kiertueen aikana.

Aivan entisenlaisensa Marie ei ole. Hänen liikkumisensa on edelleen rajoittunutta eikä hän pysty enää juoksemaan ympäri lavaa. Myös laulujen sanat pääsevät silloin tällöin unohtumaan. Ei olekaan ihme, että Marie itse oli epävarma ennen kiertueen alkua.

- Perillä on ollut aivan mieletön merkitys. Hän uskoi minuun niin kovasti kun aloimme suunnitella Roxetten paluuta. Olin aivan varma, etten selviä, että kaikki on liian vaikeaa minulle. Mutta Per uskoi minuun, ja kaikki meni paremmin mitä kuvittelinkaan, Marie sanoi

Kiertueen aikana Marien itseluottamus kasvoi, ja Marie todisti äänensä olevan edelleen yksi maailman parhaista. Per epäili, josko Marie tyytyy vain yhteen paluukiertueeseen. Ja Per oli oikeassa. Marie keikkaili viime kevään soolona ympäri Ruotsia. Ja ensi viikolla Roxette aloittaa uuden, vuoteen 2016 asti kestävän maailmankiertueen Venäjän Vladivostokista."

Hienoa ja rohkeutta osoittavaa sekä Marielta että Periltä! 

Illalla käytiin vielä iltapalalla ja yksillä Oscarissa ja hieman tanssahtelemassa Börsin yökerhossa.

Turun vanhan suurtorin joulutori

Käväistiin Turkkusessa konserttireissulla ja hokasin, että hotellin lähellä on jo auki joulutori. Oltiin itse asiassa paikalla puoli tuntia ennen avausaikaa, mutta kojut olivat jo pääosin toiminnassa. Kannattaa poiketa myös makasiinikujan puodeissa. Harvemmin ostelen toreilta mitään, tänäänkin mukaan tarttui vain pieni kukkaro. Tykkään kuitenki kattella kädentaitajien tuotteita. Lumi nostaisi tunnelmaa kovasti, toki torit ovat kivoja marraskuun piristyksiä näinkin!

(Kuvat on otettu kännykän huonolla kameralla. Vierastan hifistelyä teknisillä laitteilla. Pitänee kuitenkin jossain vaiheessa hommata kännykkä, jossa on kunnon kamera!)

Live a little (or more ;)

Huomenna pikkujoulut. Lähdin ettiin jotai asuja, ku joulukuus pukkaa töiden puolesta vielä 3 juhlat. Löysin kivan mekon Zizzistä (jonka oon nimenny lihavien kaupaksi). Olipas hienoa! Harvoin nimittäin löytää kunnon vaatetta, jos lähtee edellisenä iltana paniikissa metsästämään. Kivaa mekkoa en oo löytäny aikoihin. Lisäks löysin mekon kanssa samaa sarjaa oleva yläosan. Kuvassa ei tosin näytä läheskää niin soppelilta ku päällä. Vetäsin siinä samalla sitte korkkarit ja rintsikat sekä kunnon sukkikset. Ja tietty iloliemen. Huomenna kannat kattoon 120 kollegan kanssa! Yes! 

Jouluiloa lapsille

Tällä viikolla sananmukaisesti paketoimme  koulumme joululahjaproggiksen. Tuloksena yli 70 joululahjapakettia köyhissä oloissa eläville lapsille. Ehdotin hyväntekeväisyysprojektia hieman jännityksellä, mutta hienosti on ollut väkeä liikkeellä. Eilen pakkaillessa ja paketoidessa tuli tosi iloinen ja kiitollinen sekä voimaantunut olo: ihmiset haluavat auttaa, kun sopiva kanava löytyy!

Itse koen, että juuri näistä jutuista syntyy omakin joulumieli. Itselleki on toki kiva saada lahjoja edelleen näin aikuisenakin ja lottovoitto ei yhtään haittaisi... Silti tieto siitä, että joulujuhlissa Unkarissa köyhissä oloissa elävät romanilapset saavat odottamansa joulupaketin, tuntuu todella hyvältä. Median suoltamien ikävien uutisten lomassa parasta mitä voi tehdä, on laittaa hyvä kiertämään ja jakaa toivoa, vaikka sitten paketti kerrallaan. Samalla opiskelijat oppivat auttamista ja yhteistyötä ja työyhteisö aktivoituu. Omassa lapsuudessa tehtiin talkoilla myyjäisiä ja musta se oli murrosiässäki parasta lapsi-vanhempi sekä yhteisö kasvattaa -toimintaa.

Laitoin facen isoihin keskusteluryhmiin casemme esimerkiksi jos vaikka muutkin koulut innostuisivat. Toimittaja kävi myös tekemässä jutun proggiksesta. Ensi vuonna taas jotain, ehkä enemmän opiskelijajohtoisesti?

Joulutori

Tampereen keskustori muuttuu joulukuussa joulutoriksi. Mun tähänastinen ykkönen on tallipihan joulupiha, mutta joulutori on tunnelmallinen myös. Jonain vuonna kun saisi aikaiseksi lähteä tutkimaan Tukholman, Tallinnan tai Saksan joulutoreja! Kunnollisia kuvia on ahkerasta yrityksestä huolimatta vain muutama: hämärä tunnelma on hankala saada vangituksi kameralla... Tänä vuonna tori on auki 5.-22. joulukuuta.

Tallipihan joulu

Mun joulunodotus alkaa nykyisin Tallipihan joulun avauksesta. Kahvilan glögi, Mimmi-aasi pilttuussaan, joulupuodit ja ihanat joulukoristeet sekä muistot <3

Tien toisella puolella on Finlaysonin kirkko, josta löytyy lapsille ihmeteltävää. Kannattaa käväistä myös kirkossa! (Joka tosin näkyy tällä hetkellä olevan ainakin ulkopuolelta remontissa.)

Tallipiha mainostaa näin ja yhdyn seuraaviin lauseisiin: "Aidon vanhanajan joulun tunnelmaa ei tarvitse kaukaa hakea, Tallipihasta se löytyy. Joulun lämmin henki tulvahtaa jokaisen pikkupuodin uumenista,kahvilan tuoreilta vehnäsiltä tuoksuvista kamareista ja tallin hämyisiltä perukoilta. Jouluvalot sytytetään ja seimen eläimet asettuvat tallin tuoksuville pahnoille…Joulukylän myyntikojuista, vanhasta tallista ja putiikeista löytyy laadukkaita käsityötuotteita ja herkkuja."

Moottoritie on kuuma

En oo aamuihminen. Varsinki marraskuussa aamut on aika ankeita. Jostain syystä autoilu töihin (60km sivu) yleensä parantaa aamua. Tänään ajelin vapautuneesti ku pol...esteitä ei tiellä näkyny. Jotenki autoilu rentouttaa mua, ehkä siinä on irti kaikesta ja toisaalta pitää keskittyä hetkeen. Popitin täysillä Vain elämää 3-kauden levyjä (suosittelen!!!). Tosi hyviä biisejä ja tulkintoja. Loirin Armo, Tonin Sata kesää ja Samulin Väliaikainen on tänhetkiset suosikit ylitse muiden. Aamuisin parhaiten toimii Veskun Rusketusraidat. Ei voi olla pahalla päällä ku laulua ja varsinki välirepliikkejä kuuntelee :D

Kuvassa Paula Rytmiksel: toudella hyvä keikka!! 

Joulun odotusta, vol. 3

Käväistiin tänään maalaismarkkinoilla. Mukaan tarttui muutama jouluinen juttu. Väkeä oli liikkeellä sopivasti, ei alkanu tungos ahdistaa. Muksut nautti possujunasta ja tikkarista. Näin aikusenaki ku osais ottaa ilon irti pienistäki asioista!

Pinnan alla

Elämän parhaita asioita on laiskat lauantaiaamut. Päästelin sitte näköjään 12h unia. Tykkään lukea aamulla sängyssä lehtiä, nettiä ja kirjaa. Arkiaamujen minuuttiaikatauluihin verrattuna luxusta, ku ei tartte sännätä tukka putkella suihkuun ja baanalle. 

Luin tänään loppuun Viveca Stenin Pinnan alla. Sujuvaa kerrontaa ja taitavasti kirjoitettu loppuratkaisu. Tuli mieleen Läckbergin tarinat: kirjassa kulki kaksi tarinaa rinnakkain. Toisessa tarinassa korostui sukupolvien ketju tyyliin Turmiolan Tommi. Surullista, mutta varmaan usein valitettavan totta. Noran ja Thomasin ihmissuhteiden kehittyminen tuo kirjoihin mielenkiintoisen lisän varsinaisen dekkariaineksen lisäksi. 

Hyvää settiä, jään odottamaan lisää!

Mukava marraskuu

Oon ollu vähä huuli pyöreenä viime aikojen hyvästä fiiliksestä: yleensä marraskuu lamauttaa ja ahdistaa. Tänä vuonna marraskuu on siis ollu jopa melkosen mukava. (Okei, puolivälissä vasta mennään, joten kop kop.) Oon vissiin tajunnu oikean reseptin marraskuun nitistämiseen: konsertteja, kylpylää, hierontaa, läheisyyttä, ystäviä, hyvää ruokaa ja juomaa, junaa, autoilua, Vain elämää, Kiiltokuvia ja Tanssii tähtin kanssa -loistetta. On se hyvä, että kerran 10 vuodessa marraskuu tuntuu ihmismäiseltä. :P (Ja en tietenkää lisää tähän sitä loppukaneettia, että nyt sitte varmaan joulukuu menee perseelleen. :D)