Pinnan alla

Elämän parhaita asioita on laiskat lauantaiaamut. Päästelin sitte näköjään 12h unia. Tykkään lukea aamulla sängyssä lehtiä, nettiä ja kirjaa. Arkiaamujen minuuttiaikatauluihin verrattuna luxusta, ku ei tartte sännätä tukka putkella suihkuun ja baanalle. 

Luin tänään loppuun Viveca Stenin Pinnan alla. Sujuvaa kerrontaa ja taitavasti kirjoitettu loppuratkaisu. Tuli mieleen Läckbergin tarinat: kirjassa kulki kaksi tarinaa rinnakkain. Toisessa tarinassa korostui sukupolvien ketju tyyliin Turmiolan Tommi. Surullista, mutta varmaan usein valitettavan totta. Noran ja Thomasin ihmissuhteiden kehittyminen tuo kirjoihin mielenkiintoisen lisän varsinaisen dekkariaineksen lisäksi. 

Hyvää settiä, jään odottamaan lisää!