Oon monta kertaa tällä viikolla hätkähtäny, että ainiijjoo, pääsiäinen tulee. Ei oo kyllä oikein ollu hiljentymistä tää viikko. 400 km työmatkaa+ Etelä-Pohjanmaalta Turkuun ja takas + EP-Helsinki eestaas odotuksessa.
Oon aina ollu huono hiljentymään tai hiljentämään. Oon onnellisin yleensä reissua suunnitellessa tai reissun päällä, usein junassa. Joskus toki vois vähän kierroksia laskea. Oon nimittäin huomioinu, että jos on ressiä, niin sitä enemmän täytän kalenteria. Toisaalta mulla toimii reissaaminen rentoutumiskeinona.
Oon viimesen päälle jouluihminen: joulun tarina on mulle kaunis ja tosi. Jostain syystä vierastan pääsiäiseen liittyvää tragediaa ja kärsimystä. Toisaalta taas kuitenki perustan elämäni pääsiäisen armon varaan. Armo on mun mielestä tärkeä juttu myös ei-kristillisessä mielessä. Itselle voi olla armollinen. Usein sen myötä pystyy olemaan armollinen myös läheisille. Tällä viikolla oon taas ollu kiitollinen uusista ja "vanhoista" läheisistä. Ootte niin tärkeitä ja turvaverkko. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti