Odottelin suhteellisen innolla Tuija Lehtisen uutuusromskua. Oon lukenu melkein kaikki Lehtisen aikuisille tehdyt kirjat (+Mirkka-sarjan). Oon yleensä tykänny kirjoista: huumoria ja kepeyttä. Ekat, esim. Rosan talo, Kulkurilinnut, Taimitarhan lapset etc on tosi hyviä. Viime aikoina oon kuitenki välillä ollu aika pettyny ja joku kirja jäi tässä keskenkin. Tuntuu, että tarina on aina lähes sama.
Armon ajassa sivuja on yli 300, mutta juonen voisi tiivistää 30 sivuun. Lehtisen kerronta on edelleen sujuvaa, mutta jotenkin sinkkunaisen seikkailut ja kummalliset sukulaiset on jo sangen tuttu juonikuvio. Ehkä pitää palata Lehtisen vanhoihin hittikirjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti