Niin lähellä, mutta niin kaukana

Pakko purkaa harmitusta tännekin. Kotikaupungissani on upouusi hieno kirjasto, josta postailen joskus kuvien kera myönteistä juttua. Tänään kuitenki otti ihan tosissaan pattiin. Katsoin aamulla käännykästä, että onhan kirjasto varmasti auki. Pieneltä näytöltä zoomasin, että joo, kolmeen asti on auki. Ja kirkastorakennushan oli auki. Ongelmana vaan se, että auki oli lehtienlukualue, ei koko kirjasto. Siinä törrötin parin metrin päässä varatuista kirjoista ja manasin. Virkailijoita oli paikalla useampia. Eipä siinä sitten muuta, kun kotiin ilman kirjoja. Ihmettelen vaan, mitä säästöä tällä menettelyllä syntyy?!?!?

Toinen kotikaupunkini neronleimaus on sammuttaa katuvalot yöksi. Kuinka monta raiskausta tai liikenneonnettomuutta pitää sattua, ennen kuin älytään laittaa valot palamaan...

ÄH ja MUR ja RÄYH!!!