Odotusta

Pätkätyöläisen arki keväällä on yhtä odotusta. Tuleeko paikkoja auki ja jos tulee, niin missä. Sitten voi jännätä, onko paikat täytetty jo ennalta. Haastattelukutsu on jo kiva asia, kokemuksia nekin. Muutaman kerran haastattelun aikana on tullut voimakas tunne, että tää ei oo mun paikka. Niihin en sitte oo tullu valituksikaan.

Kevään epävarmuus on hyvä ja huono asia. Toisaalta stressaa ja kyllästyttää; toisaalta on uusia mahdollisuuksia ilmassa. Facessa on kiertänyt kuvio, jossa ylemmässä kuvassa on viivasuora tie, jonka kuvatekstinä on sinun suunnitelmasi. Alemmassa kuvassa lukee ihmisen vakaumuksen mukaan joko Jumalan suunnitelma tai sitten jotain tyyliin "elämä on". Kuvassa on ylä-ja alamäkeä, vesiestettä jne. Näinhän tuo on. Joskus ehkä on parempikin, että oma suunnitelma ei toteudu. Toisaalta joskus tuntuu samalta ku yhdessä dokumentissa perheenyhdistämistä odottavasta pikku tytöstä: "Pitää odottaa ja odottaa ja odottaa niin kauan, että kohta kuolee..."

Saapa nähdä, mistä sitä itsensä löytää syksyllä. Onneksi kolikolla on aina kaksi puolta: joka vaihtoehdosta voi löytää hyvää ja huonoa. Haluan uskoa siihen, että ku yks ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Oma terassi

Viime kesänä sain ekan oman (vuokratun) terassin. Kesä meni kylläkin niin vauhdissa, että vasta elokuussa oisin voinu istuskella terdellä. Ja sitte ei enää ehtinykkää ku oli työt ja vaikka mitä.

                                                 Terassi korkattiin lättykesteillä!

Tänä kesänä aattelin lisätä terassinkäyttöastettani. Nyt on jo ekat kukat ruukuissa ja lisää pukkaa!

Tässä kämpässä on vain lähes postimerkin kokonen pikkupiha. Sopii mulle! Edellisessä kodissa nimittäin leikkasin nurtsin kerran siinä ajassa, ku naapurit oli jo ehtiny kahteen kertaan nurmikkohommiin. (Kiitos heille kärsivällisyydestä!) Ehkä kuitenki kaikkien mielenrauhan kannalta parempi, että pysyttelen jatkossakin näissä postimerkkinurmikoissa. Lumikolailusta ei varmaan tartte erikseen kirjotella... Paitsi sellanen ilmainen vinkki, että taloyhtiössä kannattaa hoitaa homma näyttävästi silloin, ku on pikkasen hipsassu lunta. Kovilla tuiskuilla kannattaaki sitte lymyillä näkymättömissä ;)

Onneksi nyt ei oo tuiskua enää luvassa, vaan melkosen touhuntäyteinen kevät!

ShopBailut

Kevätaurinko tekee tepposiaan ja Visa nytkyy levottomana lompakossa... :O Siivosin vaatekaapista ja kirjahyllystä ylimääräiset kirpputorille. Sanoin siinä töistä lähtiessa, että meen nyt sit hakeen miljoonani. Pikkusen jäi uupumaan: huima tuotto 23 euroa... Siitä huolimatta aattelin, että vapautuneisiin säilytyskoloihin pitää saada täytettä.

Ideapark ja Ikea on takuuvarma yhtälö. Ekasta löyty vaatetta ja jälkimmäisestä puutarhakamaa. Yleensä mun vakilasku Ikeasta on 30 egeä. Aina jotain lautasliinaa ja muuta pikku turhaketta... :D En pidä itteäni mitenkää juppina, mutta silti shoppailu silloin tällöin on kivaa ja rentouttavaa. (Jos siis ei tartte ettiä juhlia edeltävänä iltana paniikis jotain vaatetta...) Nykysin on kiva usein vaan kierrellä ja kattella. Mun arjen pikku fantasia on niinki proosallinen ku Citymarket. Kivasti esiinlaitettuja tuotteita. Hullulla on halvat huvit. ;)

Tänään käytiin työkaverin kans puolivuosittaisella hajuvesiostosreissulla ja syömässä. Kivaa arjen piristystä!

Viikonloppuna miehet saa kantaa terassin kalusteet paikalleen ja sitte suuntaan narsissiostoksille!