Rantsu-päivä

Käväistiin tänään iltapäivällä nauttimassa auringosta Rauhaniemen kansankylpylän kallioilla. Mun ehdoton suosikki. Järveltä puhaltaa viilentävä tuuli, joten auringossakaan ei oo tukala olotila. Tykkään myös paikan historiasta: uimareita on polskinut 1930-luvulta lähtien Rauhaniemessä. Kalliot on plussaa, samoin se, että paikalla on väkeä vauvasta vaariin. Jos haluaa joskus tsekata paikan, niin rautatieaseman edestä kakkosella Lapinniemeen, Koukkuniemessä pois kyydistä. Ja Tampereella siis ollaan :D

Oon pari kesää yrittäny välttää aurinkoa=palamista. Vaaleaihoisena, punapigmenttiin taipuvaisena rusketus on haave vain: lähinnä tulee pisamaa ja muuta epämääräistä kuviota. Pelottaa myös melanoomariski. Toisaalta d-vitamiinihan tekee hyvää... Oonki sitte päätyny kompromissiin: aurinkoon iltapäivällä, ei edes yritystä suorassa auringossa bikineillä ja aurinkorasvaakin ehkä vähän. Tällä oon (kop kop) päässy tähän asti kesää kärähtämättä. Ja sitä kai piti välttää. Aurinko vaan on parasta. <3

Rannalla oli tänään ihan sikana väkeä ja ei voinu välttyä kuulemasta naapurien juttuja. Joku parikymppinen tyttö puhu nonstoppina 3 tuntia, seurassa ollu jäbä sano muutaman lauseen väliin. Tiedän itteki olevani kova puhumaan, mutta tänä kesänä oon ennenki törmänny vastaavaan tilanteeseen. Mua ei rannalla lasten mekastus tai yleinen hälinä haittaa, mutta voisko tehdä rannat puheripulisille ja niille, jotka haluaa vaan elvyttää rauhassa. 10 vuotta saman tyypin kans on saanu aikaan sen, että omat puheet rannalla tiivistyy lauseisiin: "Otatko vettä?", "Kato tavaroita, mä käyn vessas" ja "Kato ku söpö vauva/koira."

Kesälomaa on vielä kaks viikkoa jäljellä. Kesä on tuntunu ihan tarpeeksi pitkältä, edes ajatus syksystä ja talvesta ei ihme kumma kauheesti ahdista. Loppuloma menee akselilla Tre-Vauhtiajot-E-Pohjanmaa-Tre-Tukholma-Tre. Kiva, ku on actionia parin rötköilyviikon jälkeen.