Jää

Hupsista, tuli vahingossa luettua Finlandia-voittaja. Yleensä luen kevyttä hömppää ja dekkareita, nyt vähän kirjastosta valikoitui Jää, jota muistin kaverin suositelleen.

Kirja kuvaa saaristoon saapuvan papin perheen sekä seurakuntalaisten elämää luonnon kiertokulkua myötäillen. Petter-pappi kuvataan tunteellisena, pidettynä ja nöyränä pappina. Papin vaimo, Mona puolestaan on armottoman kova tekemään töitä ja armoton muutenkin. Välillä teki lukiessa mieli mennä saarnaamaan Monalle: niin tyly hän oli lapsiaan kohtaan. Myös lapsia, Sannaa ja Lillusta kuvataan persoonina ja perheenjäseninä.

Kirja kuvaa pitkälti arkea ja saaristolaisten kulttuuria ja tapaa toimia. Kirjailija kertoo tapahtumista neutraalisti, ulkopuolelta. Kirjan loppupuolella ote jotenkin tiivistyy. Yllätin itseni itkemästä muutamaankin kertaan. 

Kirja ei ole mun suosikki, mutta jotenkin puhdistava ja kaunis teos ja lukukokemus.

Pinkkiä sen olla pitää!

Mä oon entisessä elämässäni ollu kirkkaanpunaisen vannoutunu ystävä. Viimesten vuosien aikana on kuitenki tapahtunu jotain: pinkki alkaa vallata alaa joka puolella! Kirkkanpunanen saa mut melkeinpä näkemään punasta. Hmm... Ehkä tämäki on ohittuva aikakausi. Tällä viikolla syntyneelle veljentytölleki oli kuitenki pakko osta...pinkkiä! :) Ehkä tää on jotai rinsessakautta. Enpä nimittäin muista, että mua ois muksuna pinkkiin puettu. Tai muutenkaa prinsessaksi. Ja joo, prinsessa on kyl viimenen, jona itteni koen. :P Mutta nyt nautin pinkistä.

Tallinna on my mind

Käväistiin pikalomalla Tallinnassa la-ma. Oli sangen soppeli reissu: näillä energioilla jaksaa vipat koulupäivät ennen lomaa. Laivamatka katamaraani Linda Linella tosin oli koettelemus: kunnon myrskytuuli ja laiva keikkui aalloilla ku korkki. Väki oksenteli ja liikkuminen laivassa oli haastavaa... Silmät kiinni ja syvään hengittämällä päästiin kuitenkin maihin... Maanantaina palatessa kyyti oli aivan ok. Kuulemma lauantaina oli ajettu myrskyn takia vain kaksi vuoroa... Vuoristorata merellä, tulipa sekin koettua.

Tallinnassa nautiskeltiin lähinnä vanhan kaupungin terasseista ja pikkukujista. Aurinko helli, mutta tuuli oli yllättävän napakka. Kevät oli Suomea edellä ja oli sangen kaunista! Erityisesti tykästyin Clayhills Gastropubin ruokaan ja juomaan. Radisson Sas Blue on myös edelleen hyvä hotelli. Tällä kertaa testattiin 24. kerroksen sauna: melkonen view yli Tallinnan kattojen. Lounge 24 yläkerrassa on  kiva baari! 

Shoppailu jätettiin vähemmälle: reissutuliaisina vain kahdet kengät ja jääkaappimagneetti. Hyvä niin. Muuton lähestyessä ajatus uudesta tavarasta ei oikein napostele. 

Aina ei tartte lähteä merta (ainakaan suurta) edemmäs kalaan. Lähimatkailu on mukavan vaivatonta ja kuitenki piristävää!